Vuosi 2020

On taas perinteisen vuosikatsauspostauksen aika. Blogikin on tullut jo kelpo taaperon ikään: 2,5 vuotta enemmän tai vähemmän säännöllistä julkaisemista eikä ole suunnitelmissa lähiaikoina lopettaakaan, vaikka välillä on mennyt kuukausikin postausten välillä. Aina vain ei blogitekstien kirjoittelu ole tässä kahden töissä käyvän aikuisen ja yhden taaperon muodostamassa kaaoksessa prioriteettilistalla aivan kärkipäässä.

Vuosi 2020 oli tietysti koko maailmassa aivan poikkeuksellinen ja kaikki varmasti toivovat, että tuleva vuosi tuo mukanaan huomattavasti vähemmän dramatiikkaa ja elämänmuutoksia ja että paluu normaaliin arkeen alkaa pikkuhiljaa mahdollistua. Meillekin 2020 oli tietysti koronan vuoksi erilainen kuin aiemmat vuodet, mutta näin jälkikäteen arvioituna, ei vaikutus meidän arkeemme ollut niin hurja kuin varmasti monella muulla. Isin käsityöpajaharrastus meni keväällä jäihin, mutta ulkoilupuuhiamme eivät koronarajoitukset häirinneet ja vauvan ja sittemmin taaperon kanssa retkeiltiin kuten oltaisiin retkeilty ilman koronaakin. Kaupassa käyminen maskin kanssa ja käsidesin kanssa lotraaminen joka välissä tuntuu nyt jo niin rutiinimaiselta, että on jo vaikea ajatella aikaa ennen sitä. Töiden päättymisestä ei meidän alalla tarvinnut olla huolissaan, ennemminkin keväällä oltiin huolissaan, saako kesällä pitää lomia ollenkaan. Aiemmin meidän alalla mahdottomilta tuntuneet etätyöt muuttuivatkin yllättäen realistisiksi, vaikkakaan kumpikaan meistä ei päätoimiseksi etätoimistolaiseksi ruvennutkaan. Korona toi myös tervettä ajattelua omaan sairastamiseen. Pienemmässä tai isommassakin flunssassa on aiemmin tavattu töissä sinnitellä, mutta nyt ohjeistus oli selvä: kipeänä ei töihin ole asiaa ja näinhän sen onkin oltava.

Koronaa enemmän muutoksia arkeen toi Pikkumurmelin kasvaminen. 2019 oli oikea muutosten vuosi meidän perheessä, kun muutimme Lapista Pohjois-Karjalaan, vaihdoimme työpaikkaa ja esikoisemme syntyi. 2020 oli siinä mielessä seesteisempi, että mitään näin isoja muutoksia ei tullut vaan vauva-arki oli jo tuttua. Saimme kuitenkin antoisasti seurailla pikkuisen kasvua paikallaan köllöttävästä pötkylästä vilkkaasti höpötteleväksi taaperoksi. Vuosi sitten loppiaisena Pikkumurmeli lähti ryömimään, siitä jo parin viikon päästä konttaamaan ja kohta hän oli jo kahdella jalalla tukea vasten kävelemässä. Siinä sitä vauhtia riitti ja vanhemmilla vahdittavaa. Tuetta kävelyä odoteltiin kuitenkin lopulta melkein juhannukseen asti, mutta sitten onkin mennä viipotettu maastossa kuin maastossa aikamoista vauhtia. Sanojakin alkoi syksyn mittaan tulla enemmän ja enemmän ja jouluna kuultiin jo ensimmäiset kahden sanan lauseet. Arjessa koronaa enemmän muutoksia aiheutti Pikkumurmelin aloittaminen perhepäivähoidossa ja äidinkin palaaminen kunnolla työelämään. Jo keväällä toki oli puolentoista kuukauden pätkä vietetty niin päin, että isi oli kotona ja äiti töissä, mutta nyt päästiin toden teolla lapsiperhearkeen, kun kalenterin kanssa viikonloppuisin suunniteltiin Pikkumurmelin viemisiä ja hakuja hoidosta ja koetettiin saada aikataulut iltaharrastusten ja iltatöiden suhteen täsmäämään.

Blogikirjoituksia kertyi vuoden aikana yhteensä 45 kpl, eli pari enemmän kuin edellisenä vuonna (42 kpl), vaikka nyt loppuvuoden postaustahdilla tuntuikin siltä, että kovin vähälle on blogin pitäminen viime aikoina jäänyt. Ilahduttavasti yhä enemmän ihmisiä löytänyt tänne tarinoitamme lukemaan, sillä vuonna 2020 blogissa vierailtiin yhteensä noin 24 400 kertaa, mikä on melkein 20000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Käsityöpostaukset ovat edelleen suurimpana kiinnostuksen kohteena ja ensimmäinen retkeilypostaus löytyy vasta sijalta 15 (Piippukallio). Mutta kyllä niitäkin tänne edelleen päätyy jatkossakin, ei huolta! Blogin suosituimmaksi postaukseksi on noussut noin vuoden takainen Mansikkasukat 1-vuotiaalle (n. 3300 lukukertaa) ja toisella sijalla edelleen tasaisesti kiinnostusta herättävä vuodelta 2019 peräisin oleva Nimiäiset (n. 2700 lukukertaa). Kolmannelta sijalta löytyy Rimatuoli (n. 2300) ja tätä seuraa joukko 2019 vuoden suosittuja käsityöpostauksia (Kantoliinasukat, Norsu-vaunulelu, Late Lammas -sukat, Huovutetut tossut, Vauvan villatakki ja Vauvan tonttulakki). Sijalla kymmenen komeilee vielä sentään joku uudempi vuoden 2020 hengentuotos, Hillasukat, jonka ohjeesta henkilökohtaisesti olen erityisen ylpeä.

Päädyimme myös avaamaan blogillemme Instagram-tilin vapun tienoilla. Mitään kovin aktiivista instatoimintaa emme ole harrastaneet, mutta onpa jokunen Instagram-tarina tullut tehtyä ikään kuin ennakkomaistiaisena tulevista postauksista. Enemmän Instagram-tilin onkin tarkoitus toimia sisäänheittäjänä blogin puolelle, josta pääasiallinen sisältö kuitenkin löytyy.

Tuleva vuosi tulee taas olemaan meillä vuorostaan se tapahtumarikkaampi ja enemmän uusia elämänmuutoksia mukanaan tuova vuosi. Asuntokaupat nimittäin hierottiin jo syksyllä ja alkukeväästä meistä tulee taas muutaman vuoden tauon jälkeen kuopiolaisia ja ympyrä sulkeutuu. Joensuulle hyvästien jättäminen tulee olemaan haikeaa, mutta Kuopio on meille kuitenkin ollut aina se kotikaupunki, jonne olemme tienneet jonain päivänä palaavamme. On ihana päästä lopultakin asettumaan aloilleen ja alkaa toden teolla perustaa omaa kotia Savoon. Johan tässä on tullut vuokrakämpästä toiseen muuteltua riittävästi. Paikkakunnan vaihto, uuteen omaan kotiin muutto ja jälleen työpaikan vaihto eivät kuitenkaan ole niitä isoimpia vuoden 2021 mukanaan meidän perheeseen tuomia muutoksia. Sillä meitä on kohta neljä. ;)