Nimiäiset

Pikkumurmelin ensimmäistä juhlaa vietettiin pari viikkoa sitten tämän ollessa reilun kuukauden ikäinen. Useimmiten kai ristiäiset ajoittuvat pari kuukauden ikään, mutta kummien aikatauluista johtuen päädyimme juhlistamaan tyttäremme uutta nimeä mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Olihan meillä tuo nimi ollut valmiina jo oikeastaan ennen kuin lapsemme oli varsinaisesti edes pilkkeenä silmäkulmassa ja nyt oli kiva päästä viimeinkin kutsumaan häntä omalla nimellään.

Päädyimme perinteisten ristiäisten sijaan nykyaikaisemmin nimiäisiin, eli nimenantojuhlaan ilman mitään uskonnollista lisää. Tyttö saa sitten itse aikanaan, kun on tarpeeksi vanha pohtimaan asioita, päättää itse haluaako liittyä kirkkoon vai ei. Lisäksi vaakakupissa painoi myös se seikka, että toinen valitsemistamme kummeista ei kuulu kirkkoon ja toinen edustaa eri kirkkokuntaa, joten kirkollisen kasteen vuoksi olisimme siis joutuneet lisäksi valitsemaan vielä kirkolliset "viralliset" kummit. Olisihan noitakin hyviä ehdokkaita ollut, mutta halusimme nimetä vain kaksi kummia, jottei koko titteli kärsi inflaatiota ja valituiksi tulleet kummit tosiaan olisivat Pikkumurmelimme elämässä aivan erityiset aikuiset.

Päätös pitää nimiäiset ristiäisten sijaan aiheutti juhlien ohjelmaa suunniteltaessa hieman päänvaivaa. Ristiäisissähän pappi on pitkälti seremoniamestarina ja nimen julkistus ja muut virallisuudet hoituvat perinteisen ja uskoakseni kaikille tutun kaavan mukaan, mutta nyt meillä olikin vapaat kädet alusta lähtien. Tyttäremme nimiäiset olivat meille molemmille ja useimmille lähipiirissäkin ensimmäiset nimiäiset. Googlailin ja lueskelin muista blogeista, millaisia nimiäisiä muilla oli vietetty ja vähitellen meidänkin juhlien runko alkoi muotoutua.

Vieraiden tullessa paikalle saivat he ensimmäiseksi jättää nimiveikkauksensa paperilapulla kirjekuoreen. Sitten seurasi virallinen osuus, jossa Pikkumurmeli oli toisen kumminsa sylissä ja me "päähenkilöt" eli itse juhlakalu vanhempineen ja kummeineen asettuneena pienen tupakeittiömme takan ääreen. Nimen julkistaminen tehtiin hirsipuu-pelin tyyliin siten, että vieraat vuorollaan veikkailivat kirjaimia ja sitä mukaa, kun oikeita arvauksia saatiin, kiinnittelin pahvista etukäteen leikattuja kirjaimia valkean takan seinään. Kun vieraista joku koki tietävänsä koko nimen, sai hän puheenvuoron ja mahdollisuuden esittää arvauksensa. Kun nimi oli arvattu oikein, oli vuorossa pieni taustoitus nimien alkuperästä ja siitä, miksi juuri nämä nimet olimme valinneet.

Nimen julkistamisen jälkeen oli vuorossa kummitodistusten jako. Olin askarrellut molemmille kummeille vastasyntyneen Pikkumurmelin kuvalla varustetun todistuksen, jonka mallia olin ottanut netistä löytyvistä vastaavista todistuksista. Sitten nostettiin maljat Kontiomehun Lehtikuohua Pikkumurmelin ja tämän kummien kunniaksi ja juhlien virallinen osuus olikin sitten siinä. Vielä räpsittiin valokuvia juhlakalusta eri syleissä eri kokoonpanoissa ennen kuin päästiin käymään käsiksi herkkuja notkuvaan pöytään. Siinä samalla luettiin vieraidemme enemmän tai vähemmän tosissaan heittämiä nimiveikkauksia, joista yksikään ei tällä kertaa aivan nappiin mennyt. Ei tullut Pikkumurmelista Lumi-Auraa, vaikka setä kovasti sitä ehdotti.

Pöydässä meillä oli suolaisina tarjottavina vihreä salaatti sekä pestoa, kirsikkatomaatteja ja mozzarellaa sisältävä pastasalaatti, parsa-fetapiirakkaa, itse tehtyjä yrttilihapullia sekä kaupan coctailpiirakoita ja munavoita. Makeina herkkuina oli britakakku mansikoilla ja lakoilla (tänä vuonna hillasuolla tarpomista käy todennäköisesti kiittäminen synnytyksen käynnistymisestä...), mokkapaloja, sitruuna-kaurapaloja, itse tehtyjä vaaleanpunaisia marenkeja sekä kaupan sopivan hempeää värimaailmaa edustavia keksejä ja irtokarkkeja. Etenkin sitruuna-kaurapalat keräsivät kehuja, ohje on täältä.

Koko juhlien kokonaisuus oli oikein onnistunut ja meidän näköinen. Liian virallista ei ollut missään vaiheessa ja tunnelma oli mukavan rento ja välitön koko ajan. Pikkumurmeli nukkui koko varsinaisen nimenjulkistuksen ja valokuvausten ajan. Myöhemmin hän jaksoi ihmetellä väenpaljoutta sitterissä köllötellen. Juhlissa tapasivat ensimmäisen kerran myös tulevat kaverukset, tammikuussa syntynyt kummipoikamme ja pieni tyttäremme. Miten isolta 6,5 kk ikäinen vauva näyttikin meidän pienen rinnalla! Kummipoikaa jo näytti hieman pikkuvauva kiinnostavan, ainakin yhteiskuvaa otettaessa oli poika kovasti taputtelemassa kämmenellään pienempää kaveriaan.

Vieraita meillä oli 12 aikuista ja tuo yksi puolivuotias, mikä oli juuri sopiva määrä meidän paritalokolmioomme. Ennen kotiinlähtöä saivat vieraat vielä jättää kirjekuoreen Pikkumurmelille terveisensä. Kuori suljettiin ja sen saa tyttö avata 15-vuotispäivänään.

Päällään juhlakalulla oli äitinsä neuloma kastemekko. Neulomisen aloitin jo tammikuussa, kun ostin langat ensimmäisen ultran jälkeen Rovaniemeltä. Onneksi aloitin ajoissa, koska puoli vuotta mekon tekoon menikin, mutta lopputulos oli kaiken työn arvoinen ja mekko saa toivottavasti tulevaisuudessa nähdä monen monta nimenantojuhlaa meidän suvussa. Ohje oli kirjastosta lainaamastani Suloiset silmukat -kirjasta, lankana käytin Hjertegarnin Blend Bamboo -lankaa, puikot olivat kokoa 3.