Patvinsuo - Suomun kierto

Patvinsuon kansallispuistosta on tullut nyt jo melko tuttu paikka meille. Syyskuussa kiersimme ensivisiitillämme Mäntypolun (4,8 km) ja maaliskuussa kävimme pariin otteeseen suolla hiihtelemässä (tarinat täällä ja täällä). Toissa viikonlopun auringonpaisteessa uskaltauduimme lähtemään 16 kilometrin taipaleelle Suomujärven ympäri runsain eväin, vesipulloin ja kantorinkalla varustautuneina.

Lähdimme matkaan Suomun tuvalta, jonka parkkipaikka oli jo aivan täpötäynnä aamupäivästä saapuessamme. Kiersimme reitin myötäpäivään eli alkuun osittain Mäntypolun kanssa samaa matkaa. Melko pian pidimme lounastauon varvikossa järven rannalla. Eikä muuten ollut mikä tahansa pussipastapaussi, vaan virittelimme trangialla oikein herkulliset munakkaat kaikille kolmelle. Pikkumurmelikin sai kerrankin retkellä muutakin sapuskaa kuin tissiä ja taskulämmintä Pilttiä.

Päiväretkillä eväisiin olisi periaattessa aika loputtomasti mahdollisuuksia säveltää vaikka mitä, kun painon ja säilyvyyden kanssa ei ole ihan niin justiinsa, varsinkin kun meidän nykyisillä aikatauluilla lounastauko pidetään useimmiten ehkä noin kilometrin kävelyn jälkeen. Silti kovin usein tulee mentyä vanhalla nuotiomakkara & eväsleipä -kaavalla. Onneksi nyt oli ruohikkopalovaroitus ja siis melkein pakko keksiä jotain muuta.

Munakkaisiimme upotimme pussillisen herne-maissi-paprikaa (pakasteena viilensi mukavasti muita mukana kulkevia ruokia alkumatkasta), paikan päällä silputun sipulin sekä tomaatin ja runsaasti kuivattuja yrttejä. Aikuisten munakkaisiin tuli lisäksi pussillinen nyhtökauraa ja hieman cheddarjuustoa. Lopputulos oli tuhti herkku, mutta sillä jaksoikin sitten hyvin kävellä koko edessä olevan pitkän matkan.

Suomujärveä ympäröivät upeat hiekkarannat, joilta kesäkuumalla on vaeltajan ihana pulahtaa vilvoittelemaan veteen. Nyt toukokuussa kesän vasta juuri pari päivää aiemmin kunnolla päästyä alkuun emme kuitenkaan vielä viitsineet edes varpaita kastaa. Pokkaniemen tulipaikalla kuitenkin istuskelimme rannalla välipalatauolla.

Virtaniemen tulipaikan jälkeen reitti sukeltaa pois rannasta männikköön leveälle ja helppokulkuiselle väylälle, jota pitkin loppumatka marssittiinkin aika reipasta vauhtia. Maastoa katsellessa pohdimme, että tuonne avaraan männikköön olisi talvella mukava tulla hiihtelemään. Koko reitti Suomujärven ympäri olisi myös varsin maastopyöräystävällinen ja monia pyöräilijöitä kohtasimmekin, mutta ainakin meille vastaan tulleiden ohjeiden mukaan pyöräily olisi tuolla kansallispuiston alueella sallittua vain teillä, ei poluilla. Harmi, sillä todella mukavan maastopyörälenkin tuosta saisi.