Lopputalvea vai alkukevättä?

Harvemmin on saman viikonlopun aikana saanut käydä sekä pyöräretkellä että hiihtoretkellä, mutta sellaisesta luksuksesta pääsimme nauttimaan pari viikkoa sitten. Upouuden pyörän peräkärryn neitsytajelu Joensuusta Ylämyllylle ja takaisin heitettiin pitkin kuivia pyöräteitä lauantaina ja sunnuntaina taas suuntasimme Patvinsuolle ahkion kera hiihtelemään.

Lunta oli pääasiassa vielä ihan reippaasti ja hiihtely onnistui vielä oikein hyvin, mutta avoin suo oli jo alkanut sulaa ja näkymä oli nyt aivan erilainen kuin kaksi viikkoa aiemmin tuolla käydessämme. Edeltävällä viikolla oltiin päivittäin oltu yli viiden plusasteen lämpötiloissa, joten eipä kai tuo mikään ihme ollutkaan. Tuona sunnuntaina oli kuitenkin rapsakka pakkaspäivä, joten märässä suossa ei tarvinnut suksinemme rämpiä, mutta välillä hiihto vaihtui peilijäällä lykkimiseksi.

Tällä kertaa Patvinsuolla retkemme kohdistui Teretinniemen laavulle, jonne hiihdimme Surkanpuron parkkipaikalta. Alkumatkasta hiihtelimme omia reittejämme, mutta avosuon rajoitusalueella, jossa liikkuminen on polkujen ulkopuolella kielletty maaliskuusta heinäkuun alkuun, kuljimme merkittyä reittiä pitkin.

Teretinniemen laavu oli hieno käsityötaidonnäyte. Laavun puut oli tyylikkääsi sidottu kiinni toisiinsa puisilla punoksilla. Pikkumurmeli könysi pitkin laavun pohjaa nenänpää noessa. Väkeä ei onneksi ollut tulipaikalla ruuhkaksi asti, muutama muu hiihtelijä vain, ja pidimme hyvät turvavälit seurueidemme välillä. Suosituilla nuotiopaikoillahan Metsähallitus jo suosittelee tulien tekemisen välttämistä, ettei sitä kautta sinne keräännyt kerralla liikaa ihmisiä. Varaustuvat ja useimmat autiotuvatkin on nyt suljettu.

Paluumatkalla autolle päin kapusimme vielä Teretinniemen lintutorniin. Aiemmin päivällä sieltä oli kuulemma bongattu maa- ja merikotkiakin, mutta me emme nähneet kuin variksia.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Me vetäydymme nyt pyhiksi korpimökille Pohjois-Karjalan perukoille.