Ruokapöytä

Kesän suurin urakka oli ruokapöytä keittiöön. Meillä oli lainassa Äidin vanhemmilta oleva vanha ruokapöytä pitkään, mutta ajatus omasta itse tehdystä oli kytenyt jo kauan ja nyt omakotitaloon muuton jälkeen oli aika ryhtyä tuumasta toimeen.

Ajatus oli jossain vaiheessa internetiä selatessa fiksoitunut lankkupöytään teräsjaloilla. Rakenteen tulisi olla kuitenkin siro ja pintamateriaalin kestää lapsiperheen arkea. Harkitsimme pitkään ohutta 30-40 mm paksua tammilankkua tuppeen sahattuna eli puun ulkopinta säilytettynä. Tammipöytä oli kuitenkin liian tavallinen. Eksoottisin vaihtoehto oli järvestä nostettu uppopuu ja Saimaan rannalla onkin edelleen kuivumassa yksi mökkisaaren edustalta pintaan saatu uppopuu. Kyseinen puu on kuitenkin liian ohut pöytälankuksi ja riittävään kuivumiseen menee vähintään kaksi vuotta, joten se saa edelleen odottaa käyttötarkoitustaan.

Lopulliseksi vaihtoehdoksi tuli tuppeensahattu kelolankku. Kelopuu on meistä kaunista ja henkii ikiaikaisuutta.

Jalkamateriaaliksi valikoitui järeä lattarauta (8 x 80 mm). Yksi vaihtoehto olisi ollut suorakaiteen muotoinen putki, esim. 20 x 80 mm:n profiili, mutta pidin lattarautaa järeämpänä ja helpommin hitsattavana. Kuormaa pöydälle kuitenkin tulisi aika paljon. 

Lasikanteen päädyimme helppohoitoisuuden vuoksi, mutta sen läpi myös näkyy kelon hieno patinoitunut pinta ja lasi antaa modernin ilmeen. Lisäksi puu ei tällöin vaadi pintakäsittelyä. Lapsiperheessä suositellaan karkaistua lasia iskunkestävyyden vuoksi. Karkaistu lasi ei myöskään naarmuunnu herkästi ja siten ei kerää likaa. Pleksilaseja käytetään myös jonkin verran pöydänsuojina, mutta meitä arvelutti sen kesto ja aikaa myöden se todennäköisesti harmaantuisi.

Pöydän mitoiksi oli suunniteltu 200 cm pituudeksi ja leveydeksi 90 cm. Pöytään mahtuisi tällöin keveästi kolme tuolia per sivu ja päädyssä olisi tilaa parille syöttötuolille. Lisäksi kelolankut oli sahattu kahden metrin mittaisiksi valmiiksi.

Jaloista halusin keveät ja viistorakenne sopi siihen. Pöydän alla jalat ovat 50 cm päässä toisistaan ja hitsattu kiinni 85 cm pitkään lankkujen alla kulkevaan lattarautaan. Lattiaan osuessaan jalat ovat 85 cm päässä toisistaan. 

Ongelmaksi tässä kohtaa tuli hitsaukseen liittyvä materiaalin vääntyminen. Materiaali pyrkii vääntymään suppuun sauman puolelle ja tämä väänsi lankkuja vasten tulevan alusraudan mutkalle alaspäin. Ajattelin kuumentamalla suoristaa tätä, mutta kaasutoholla ei saa riittävää kuumuutta ja kansalaisopiston pajakin oli kesällä suljettu. Ratkaisuna hitsasin vääntyneen raudan toiselle puolelle saumat, jotka väänsivät raudan takaisin lähes suoraksi. 

Jalat yhdistyvät toisiinsa kulmaraudoilla ja jalkojen ja kulmarautojen väliseen kulmaan laitoin tueksi vielä lattarautaa. Jalan ja alusraudan tueksi lisäsin kolmionmuotoiset pienet tuet estämään jalan taipumista kuormituksen alla. Rakenteesta tuli varsin tukeva ja värähtelyä ei pituussuuntaa tule ollenkaan. Poikittaissuuntaan sitä hieman tulee, mutta pöytää saa heiluttaa tällöin melko lujaa.

Kanneksi tulevat lankut olivat tehtaalta hieman kieroja ja paksuus vaihteli, vaikka olin erikseen pyytänyt samanpaksuisia ja mahdollisimman suoria lankkuja. Onneksi läheltä löytyi autotallipuuseppä, jolla oli oiko- ja tasohöylät, joilla lankut saatiin suoriksi ja sain pari hyvää vinkkiäkin.

Lankut kiinnittyvät päistään kahdella pultilla jalkoihin. Pultit ovat 6 mm pultteja ja reikä metallijalassa on 8 mm, jolloin saadaan liikkumavaraa puun eläessä. Lankkuun upotin ns. rampamuhvit pultin vastinkappaleeksi. Muhvi osoittautui käteväksi, jos sen vielä voisi kiertää kuusiokoloavaimella eikä ylisuurella talttakärjellä.

Lankkujen päihin kiinnitin vielä 45 x 45 mm rimasta poikkipuun pitämään lankut paikallaan puun eläessä. Tämä poikkipuu siis toimii merkittävimpänä tukirakenteena lankkujen osalta ja lankut kiinnittyvät löysemmin teräsrunkoon. Tällä saadaan ehkäistyä puun elämisen aiheuttamat voimat teräsrakenteisiin ja vääntymät.

Jalkojen pintakäsittelyksi tuli mattamusta Ferrex.

Lasikansi tuli kätevästi suoraan tehtaalta omien mittojen mukaan tehtynä. Lasiin valittiin vielä lisävaihtoehtona optisesti kirkas lasi, koska yleensä lasissa on lievä vihertävä sävy. Tämä voisi näkyä vaaleaa puuta vasten ikävästi. Lasi oli pakattu paksuun muoviin ja tuotiin suoraan pihaan jakelufirman toimesta. 

Sitten vain osat sisään ja pöytä paikalleen!

Keskimmäinen lankku on aseteltu toisinpäin kuin reunimmaiset tarkoituksella. Reunimmaiset ovat leveämpi puoli ylöspäin ja keskimmäinen leveämpi alaspäin. Tällöin keskimmäisen puun reunapinta tulee paremmin esille ja sitä voi katsella kannen lävitse. 

Hintaa pöydälle tuli noin 600 euroa materiaalien osalta. Tästä teräs oli 100 e ja lankut 200 e. Lasi oli kallein ja noin 300 e. Omalle työlle ei tunnetusti lasketa hintaa.

Ja tältä meillä pöytä näyttää todellisuudessa ;) Pöydän päässä ruokailee pari pientä possua vielä aika monen vuoden ajan, joten kelolankkujen päät on suojattu Äidin ompelemalla irrotettavalla vahakangashupulla.