Ensimmäiset islantilaisneuleet

Lupasin alkuvuodesta isälleni, että tämä saa 60-vuotislahjaksi villapaidan, ihan niin kuin äitinikin oli viime vuonna saanut. Synttärit tosin olivat jo helmikuussa, mutta lähipiiri on jo tottunut siihen, että merkkipäivälahjoilla on usein vähän pidempi toimitusaika. Voisi joskus opetella hieman ennakoimaan näitä kuitenkin...

Jo pidempään haaveissa oli ollut islantilaisneuleen neulominen ja viime talvena harjoittelinkin jo lasten villapaidan kanssa. Nyt valitsin villapaidan malliksi Islantilaisia neuleita -kirjan Álafossin. En ollut islantilaisneulesuunnitelmieni kanssa yksin, sillä islantilaisia lopi-lankoja ei varsinkaan viime keväänä tahtonut saada oikein mistään. Päädyin sitten Álafosslopin sijaan ostamaan langoinksi Drops Snowta, joka vastasi juoksevuudeltaan Álafosslopia ja mallitilkussakin käsiala täsmäsi ohjeistettuun. Aivan yksi yhteen ei lankalaadun vaihto kuitenkaan käynyt, sillä aika pian jo aloin epäillä, että tilaamani langat eivät tule riittämään mihinkään. Paita söi lankaa siihen tahtiin, että hieman yläkanttiin mitoittamani pohjavärin kerät loppuivat ollessani kaarrokkeen alussa.

Tämä laittoi vaarin villapaidan neulomisen tauolle, koska ennen uusien lankojen tilaamista halusin nähdä, miten langat riittävät omaan puserooni. Olin varannut itsellenikin samaa lankaa neuloakseni Æði-mallin samaisesta islantilaisneulekirjasta. Päädyin kuitenkin hieman tapani mukaan tuunailemaan ohjetta. Ensinnäkin vaihdoin puikkokoon 6,5:sta 9:aan, joka oli Drops Snown suosituspuikkokoko. Samalla piti luonnollisesti tehdä hieman laskelmia uuden mallitilkun pohjalta, jotta villapaita ei samassa suhteessa suurenisi. Myös kaarrokkeen kuviosta piti samasta syystä jättää muutamia rivejä pois. Toisekseen halusin neuleestani villapaidan alkuperäisen ohjeen villatakin sijaan.

Hellekesä laittoi tämänkin projektin pariksi kuukaudeksi tauolle, mutta paita valmistui sopivasti syksyksi. Mitoitus ja kaikki ohjeen kanssa säätäminen meni aika nappiin ja paidasta tuli oikein käyttökelpoinen. Myös vaarin paita valmistui sopivasti annettavaksi mukaan Lapin reissulle. Oli kuulemma lämmin ja piti yllättävän hyvin tuultakin, koska neulos on niin tiivistä. Oma villapaitani sen sijaan kyllä laskee tuulta läpi, mutta on paljon pehmoisempi kuin tuo vaarille tehty.