Terassipöytä

Blogin puolella on taas kerran ollut hiljaisempi jakso. Syynä ei suinkaan ole ollut se, etteikö käsitöitä olisi valmistunut tai etteikö mainitsemisen arvoisia reissuja tai retkiä olisi tehty, vaan se, että koko perheen oltua pitkällä kesälomalla kuluivat päivät vauvan ja taaperon kanssa touhuten eikä iltaisinkaan jälkikasvun mentyä nukkumaan yleensä huvittanut tietokoneen ääressä istua kirjoittelemassa tai kuvia käsittelemässä. Sen sijaan on mieluummin edistetty niitä käsitöitä niin autotallissa (Isi) kuin olohuoneen sohvallakin (Äiti). Ensimmäinen kesä omakotitalon omistajina on tuonut myös rutkasti lisää hommaa, jolla vapaa-aikansa täyttää. 

Omakotitalo on myös mahdollistanut meidän Isin käsitöiden harrastamisen paremmin omien aikataulujen mukaan, riippumatta kansalaisopistojen tai vastaavien kursseista. Autotallin pajaa on pitkin kevättä ja kesää varusteltu niin, että pikkuhiljaa sieltä alkaa jo varsin käyttökelpoinen työkaluarsenaali löytyä niin puu- kuin metallihommiinkin.

Yksi ensimmäisistä autotallipajan tuotoksista oli meidän uusi terassipöytämme. Sen jalat on hitsattu kasaan lattaraudasta ristikkomalliseksi ja maalattu mustalla Ferrexillä. Pöydän kansi on kotitekoisella rautavihtrillillä käsiteltyä lehtikuusta. Kansi on kiinni jaloissa pulteilla ja muttereilla, mikä mahdollistaa pöydän purkamisen osiksi talven varastointia varten. Rautavihtrillikäsittelyä itse tehdyllä liuoksella on tullut aikaisemminkin kokeiltua taulun kehyksissä ja sisustustikkaissa ja se on osoittautunut toimivaksi. Tähän löytyy netistä kaikenlaisia reseptejä, joista vähän sovelsimme. Meidän rautavihtrilli tehtiin näin: teräsvillaa (mutta ei mitään saippuoitua PataPataa tai liian hienoa ruostumiselta suojattua hifi-villaa) uitetaan viikon verran etikassa, niin että se juuri peittyy nesteeseen. Viikon jälkeen ruostunut villa poistetaan etikasta ja rautavihtrilli on periaatteessa valmis. Pintakäsittelystä tulee tummempaa, kun liemeen lisää tässä vaiheessa vielä lorauksen vahvaa mustaa teetä.

Pinnasta tuli todella kaunis. Auringonpaisteessa väri tummui alkuperäisestä vielä hieman lisää. Taaperon innokkaan tomaattikeiton lusikoinnin jälkeen totesimme kyllä, että pinta myös vaikuttaa imevän itseensä kaikki elämän jäljet, mutta nyt useamman viikon seurannassa ne kuitenkin näyttäisivät itsestään hävinneen. Välillä ulkona seistessään ja kastuessaan pöytälankut myös kutistuivat alkuperäisestä yllättävän paljon. Nyt pöydässä on yli puolen senttimetrin raot, vaikka alun perin laudat olivat aivan vieretysten.