Savonlinna lasten kanssa

Kesäkuussa kelit ovat hellineet lomailijaa ja tietokoneen ääreen ei juuri ole tullut istahdettua eikä blogia päivitettyä, vaikka kaikenlaisia reissuja on tullut viime viikkoina heitettyä ja käsitöitäkin on valmistunut. Reilu viikko sitten kotiuduimme viikon mittaiselta asuntovaunureissulta, josta tulee vielä ihan oma postauksensa. Kesäkuun alussa taas lähdimme melko ex-tempore parin päivän reissulle Savonlinnaan.

Viimeistään tällä reissulla pääsimme toteamaan, että kahden lapsen kanssa reissaaminen on erilaista kuin yhden lapsen kanssa matkanteko. Tai ylipäätään kaksivuotiaan kanssa reissaaminen on erilaista kuin yksivuotiaan kanssa. Viime kesänä saimme vielä melko hyvin kierreltyä myös ”aikuisten” nähtävyyksiä kesälomalla, mutta tällä kertaa jo Olavinlinnan kiertäminen ympäriinsä sinkoilevan taaperon perässä juosten ja kantorepussa huutavaa vauvaa hytkyttäen oli sellainen elämys, että kaikkien mielenterveyden vuoksi jatkossa osataan pysytellä lähinnä leikkipuistoissa ja retkeilyreiteillä.

Mukavia leikkipuistoja onneksi Savonlinnasta löytyy. Kirkkopuiston leikkipaikan paloautossa oli mukava huristella menemään ja rannassa sijaitsevassa Pikkukakkosen leikkipuistossa vierähti hyvin kokonainen aamupäivä. Kumpainenkin on aidattu, mikä laskee hieman vanhempien stressikierroksia. Lisäksi mukavaa ja iltaunille taintumista edesauttavaa puuhaa oli potkupyöräily Sulosaaren hiekkateillä.

Lounaspaikoista pisteet Kahvila Saimalle (herkullisten täytettyjen lettujen lisäksi) sisäpihasta, jossa oli terassin vieressä hiekkalaatikko, jonne päästää pöydässä hötkyilevä lapsi leikkimään sillä aikaa, kun vanhemmat lopettelevat rauhassa omaa ateriaansa. Myös Ravintola Hospitzin terassi täydessä kukassa olevine omenapuineen oli miljöönä ihan mahtava ja ruoka herkullista. Tarjoilija ei tosin osannut vastata kysymykseen, mitä tehdään sitten, kun puu on täynnä omenoita valmiina kopsahtelemaan ruokailijoiden niskaan...

Majapaikaksi olimme valinneet Spahotel Casinon. Sijainti oli ihan keskustan tuntumassa mukavasti veden äärellä ja toisaalta sieltä oli myös lyhyt matka Sulosaareen iltakävelylle. Tiettyä vanhojen kylpylähotellien ajan patinaa oli havaittavissa, mutta huone oli oikein hyvin varusteltu ja ilmalämpöpumpulla sen olisi saanut tarvittaessa hyvin viilennettyä. Kesäkuun alussa helteet eivät kuitenkaan olleet vielä niin korventavia kuin viime viikkoina. Taaperolle järjestyi pinnasänky ja vauva nukkui omassa vaunukopassaan. Kylpylä jäi testaamatta, koska jotenkin emme olleet tulleet koko asiaa ajatelleeksi ja uikkarit jäivät kotiin. Olisi se ehkä ollut aika säätämistä tällä kombolla muutenkin.

Menomatkan löytö oli matkan varrella vähän ennen Savonlinnaa bongattu Maalaiskartano Korhola ja sen kotieläinpiha. Alpakat olivat aika vekkuleita ja kanoja ja pupuja oli myös kiva katsella. Heppojakin tilalla oli ja kepparitallin ratsuilla pääsi ratsastamaankin. Parasta kuitenkin oli ajella hienolla traktorilla ympäriinsä. Miellyttävässä kahvilassa nautiskeltiin letuista hillon ja kermavaahdon kera.




Kommentit