Tiilikkajärven kansallispuisto

Helatorstaina, ainakin Pohjois-Savossa kevään lämpimimpänä päivänä, suuntasimme Rautavaaralle Tiilikkajärven kansallispuistoon. Samalla siitä tuli Pikkusiskon ensimmäinen kansallispuistovierailu noin puolentoista kuukauden ikäisenä. Myös meille muille Tiilikkajärvi oli uusi tuttavuus ja taas ollaan askelta lähempänä haavetta olla jonain päivänä vieraillut kaikissa Suomen kansallispuistoissa.

Suunnitelmissa oli patikoida seitsemän kilometrin mittainen Uiton kierto Sammakkotammen parkkipaikalta alkaen Sammakkojärven ja Autiojärven ympäri ja pitää ruokatauko rannalla Venäjänhiekalla. Keväiset sulamisvedet olivat kuitenkin nostaneet vedenpinnan sen verran korkealle, että järven itäpuolelle pääsemiseksi olisi paikoin joutunut kahlaamaan liki polvisyvyisessä vedessä, mikä toki näin hellepäivänä ei sinällään niin vastenmieliseltä kuulostanut, mutta päädyimme mukavuudenhaluisina lopulta tallustamaan vain järven länsipuolta Venäjänhiekalle ja samaa reittiä takaisin. Tuollakin reitillä sai pariin otteeseen testailla vaelluskenkien vedenpitävyyttä yli nilkkatason.

Maisemissa ei ollut valittamista. Toisella puolella polkua sai lähes koko matkan ihailla järvimaisemaa ja toisella puolella taas ajoittain avautui näkymä laajalle suolle. Venäjänhiekan rannalla oli vielä lumikinoksia, mutta puiston nimikkojärvi Tiilikka lainehti jo kesäisen kutsuvana. Taisi joku hurja siellä käydä uimassakin. Kauniille hiekkarannalle oli pitkän viikonlopun viettoon tullut paljon porukkaa, joista iso osa näytti olevan jäämässä yöksikin.

Vauvaretkeilyn jännittäviä puolia saatiin todistaa, kun ruokatauon aluksi Pikkusisko väänsi sellaiset täytteet vaippaan, että siivottavaa riitti niskaan saakka. Onneksi hiekkarannalla oli lämmintä hellelukemiksi asti, eikä vauva siis ainakaan palelemaan päässyt sillä aikaa, kun häntä moppailtiin sinapista puhtaaksi kosteuspyyhkeillä. Hyvä muistutus taas, että bodyja ja pöksyjä kannattaa olla mukana vaikka parikin vaatekertaa. 

Samaan aikaan vauvan huutaessa niskaa myöten kakassa ja äidin siivotessa jälkiä taapero viipotti ympäriinsä hiekkaa lennättäen ja isä sytytteli trangiaa saadakseen naisväen ruokittua. Pientä kaaoksen poikasta oli ilmassa, mutta siitä selvittiin ja pian oli masut täynnä kana-kookospastaa ja elämä hymyili taas. Olisipa ollut aika ihanaa itsekin laittaa hiekalle teltta pystyyn ja jäädä katselemaan keväistä iltaa järven rantaan. Mutta tällä kokoonpanolla ei ihan vielä lähdetä yöpymisvälineitä kovin kauas kantamaan.