Pikkusisko

Pikkusisko on nyt täällä! Viimeisen viikon ajan meillä on eletty vauvakuplassa ja tuoksulteltu vastasyntyneen tukkaa ja maitopukluisia riepuja. Viimeiset kivat masukuvat ehdittiin ottaa sopivasti viikko sitten perjantai-iltana.

Lauantaiaamusta sitten alkoikin jo tuntua siltä, että pikkuhiljaa on aika soitella isovanhemmat paikalle Isosiskoa vahtimaan. Lauantai vietettiin vielä kaikessa rauhassa kotosalla ja seuraava yökin, joka tosin alkoi jo olla melko tuskainen. KYS:ille päin suunnattiin aamupalan jälkeen ja siellä saatiin todeta synnytyksen olevan jo kivasti käynnissä. Perinteikkäästi tälläkin kertaa neulottiin kantoliinasukkia synnytyssalissa, kuten esikoisenkin synnytyksen aikaan.

Luomusynnytys ei ollut mitenkään erityisemmin toivelistalla, mutta niin vain kävi, että tämä Pikkusisko ponnistettiin maailmaan palmusunnuntaina alkuiltapäivästä ihan ilman mitään puudutuksia. Asiat vain loksahtivat kohdalleen ja meillä oli myös aivan mahtava kätilö tsemppaamassa ja hoitamassa synnytystä. Vauva olikin synnyttyään oikein virkeä ja hyvävointinen.

Sen sijaan tästä eteenpäin ei kaikki enää mennytkään ihan kuin Strömsössä, mikä on hyvä muistutus kaikille, jotka esimerkiksi kotisynnytyksestä haaveilisivat. Tämäkin perusterve, hyväkuntoinen uudelleensynnyttäjä, jonka raskaus sujui täysin ongelmitta, olisi ilman välitöntä sairaanhoitoa ollut ihan todellisessa hengenvaarassa. Jälkeiset eivät syntyneetkään ihan niinkuin piti ja istukka jäi vuotelemaan, minkä vuoksi se piti kaapia leikkaussaliolosuhteissa pois. Tässä rytäkässä menetin kolme litraa verta sen verran vauhdilla, ettei omaa veriryhmämääritystä joutanut jäädä odottelemaan, vaan sain hätäveret. Kiitos siis KYS:n väen lisäksi myös kaikille suomalaisille verenluovuttajille. Nyt oli minun vuoroni olla saamapuolella useamman vuoden säännöllisen verenluovutuksen jälkeen.

Vastasyntynyt vietti ensimmäiset tuntinsa isän sylissä ja itse pääsin lopulta heräämöstä osastolle noin neljä tuntia synnytyksen jälkeen vielä aika heikossa kunnossa. Seuraavana päivänä jalat alkoivat pikkuhiljaa päivän mittaan kantaa ja pääsin ylimääräisistä piuhoista irti. Kuntoutuminen eteni sen verran hyvää vauhtia, että loppujen lopuksi päädyimme kotiutumaan jo kaksi vuorokautta synnytyksestä, vaikkakin hemoglobiini huiteli itsellä vielä kahdeksikolla alkavissa lukemissa. Vauva sen sijaan on ollut alusta asti todella hyvässä voinnissa ja painonlasku sairaala-aikanakin oli aivan marginaalista. Hän oppi huomattavasti siskoaan nopeammin imemisen salat ja olikin ihan hassua, kun ei tarvinnut stressata rintaraivareita ja sählätä rintakumin kanssa, vaan pikkuinen ryhtyi kaikessa rauhassa itse syömään hienosti. Nyt yötkin menevät jo aika mukavasti muutamalla heräämisellä, joiden välissä saa kolmisen tuntia keskeytymätöntä unta.

Isosisko otti kotona uuden tulokkaan todella hyvin vastaan. Mitään mustasukkaisuutta ei ole vieläkään, noin viikon yhteiselon aikana, ilmennyt. Ainoastaan se on muuttunut, että taapero haluaa olla erityisen paljon isän sylissä. Ylpeä isosisko käy vähän väliä vauvaa katsomassa ja osaa jo todella söpösti silittää pikkusiskoaan. Kestoaiheena 1v 8 kk:n jutuissa on myös tällä hetkellä vauvan kakka ja nuken peppua käydäänkin tiuhaan vessan lavuaarilla "pesemässä".

Ulkoilemaan vauvan kanssa lähdettiin jo kotiutumista seuraavana päivänä, kun kevätsää antoi siihen mahdollisuuden. Kovin pitkille lenkeille ei vielä ihan äidinkään voinnin vuoksi päästä, mutta pikkuhiljaa tässä kuntoudutaan ja jo eilen kävimme hissuksiin vaunujen kanssa taapertamassa vajaan neljän kilometrin lenkin puistoon ja takaisin.