Piipaa!

Meidän 1,5-vuotiaalla tyttärellä on yksivuotiaasta saakka ollut kaksi lempiasiaa: autot ja hevoset. Päätimme jo kauan sitten, että joululahjaksi sekä kummipoikamme että Pikkumurmeli saavat meidän isin nikkaroimat puuautot. Design syntyi käden käänteessä jollain kansalaisopiston pajakerralla jämäpuulaatikkoa kaivellessa. Osa puutavarasta on myös minun mummolani eli Pikkumurmelin isomummin ja isovaarin kodin vanhoista kattolaudoista uusiksi taso- ja oikohöylän läpi vedettyä lautaa. Pyörät ja akselit ovat sentään ihan askartelukaupasta hankittuja. Autot kasattiin parina iltana kotona keittiön pöydän ääressä naulojen ja puuliiman avulla.

Autoista piti alun perin tulla ihan tavalliset kuormurit, mutta kaksivuotiaan kummipojan palomiesinnostuksesta kuultuamme päätimmekin maalata autot paloautoiksi. Loppusilauksena askartelimme vielä tikapuut auton lavalla kuljetettaviksi.

Vaikka autojen kasaaminen jäikin pitkälti isin työksi, niin maalauksesta tuli meille yhteinen projekti. Useampana iltana toisensa jälkeen istuimme yhdessä keittiön pöydän ääressä Pikkumurmelin mentyä nukkumaan ja maalailimme autoja taas yhden värikerroksen verran valmiimmiksi. Maalit olivat askartelukaupasta meille kaupiteltuja akryylimaaleja ja kivan pirteä pinta niistä tulikin.

Lopputuloksesta tuli hieno ja kumpikin tuore paloauton omistaja on ollut todella tyytyväinen menopeleihinsä. Seuraava puuleluprojekti, lentokone Pikkumurmelille, valitettavasti nyt seisoo vähän, kun koronatilanteen vuoksi kansalaisopiston paja peruuntui kevätlukukauden osalta. Onneksi kohta päästään varustelemaan omaa autotalliverstasta, eikä sitten olla enää niin riippuvaisia pajakurssin työvälineistä.