1,5-vuotiaan kanssa Saariselällä

Palasimme viikonloppuna joulunvietosta Lapista, Saariselältä. Aiempien Lapin reissujen kokoonpanosta poiketen mukana oli nyt tietenkin myös 1,5-vuotias taaperomme.

Etukäteen eniten jännitti pitkä ajomatka pohjoiseen ja takaisin ja tämän vuoksi varasimmekin matkustamiseen menomatkalla kolme päivää ja paluumatkalla kaksi päivää. Menomatkalla jokainen päivätaipale aloitettiin lounaan jälkeen päiväuniaikaan ja ensimmäiset autoilutunnit sujuivatkin unten mailla mukavasti. Pisin pätkä oli ensimmäisen päivän rutistus Joensuusta Posiolle, jossa olimme perillä vasta kahdeksan maissa illalla, vaikka vessataukoja lukuunottamatta ei juuri ylimääräisiä taukoja pidetty, vaan eväätkin syötiin niin sanotusti lennossa. Pitkistä autoilurupeamista huolimatta Pikkumurmeli jaksoi tosi hienosti istua takapenkillä. Ruoka-ajat rytmittivät päivää autossakin ja tekemiseksi riitti kirjojen selailu, maisemien katselu, lego-autolla leikkiminen ja satunnainen yhdessä lauleskelu ja musiikin tahdissa penkissä jammailu. Kovin rankkaa viihdytysjoukkojen toimintaa ei takapenkillä tarvinnut harjoittaa.

Posiolla vietimme yhden yön ja aamupäivän. Kiertelimme tutuissa parin vuoden takaisissa maisemissa ja kävimme jopa pikaisesti pyörähtämässä entisellä työpaikallamme esittelemässä pienintä perheenjäsentämme, joka oli vasta masuasukki meidän muuttaessamme pois Posiolta maaliskuussa 2019. Pentik-mäellä kävimme myös pyörähtämässä ja kahvilassa istumassa ennen kuin matka jatkui pohjoiseen. Menomatkan toinen yö vietettiin Sodankylässä ja kolmantena päivänä saavutimme lopulta vuokramökkimme Saariselällä yhdessä Ukin ja Sedän kanssa, jotka olivat körötelleet läpi yön Etelä-Savosta saakka.

Kun mukana on tämän ikäinen taapero, joka vielä nukkuu pitkät päiväunet, mutta ei toisaalta enää ihan missä vain kuten pienenä vauvana, asettaa se melko tarkat raamit päiväohjelmalle. Kun vielä on huomioitava se seikka, että valoisa aika on pilvipeiton paksuudesta riippuen tähän aikaan vuodessa noilla leveyksillä suunnilleen kello kymmenen ja kahden välillä - ja tällä tarkoittaen siis aikaa, jolloin ylipäätään ulkona näkee ilman otsalamppua mitään, koska aurinkohan ei tuolla nouse tähän aikaan vuodesta lainkaan - niin mihinkään kovin pitkiin tunturivaelluksiin ei ollut mahdollisuuksia.

Päivämme koostuivatkin pitkälti joko aamupäivään tai iltaan sijoittuvasta reilun tunnin hiihtolenkistä ahkiossa Pikkumurmelia vetäen sekä toisesta pidemmästä ulkoilusessiosta, jolloin touhusimme taaperon kanssa mökin pihan tuntumassa pulkkaillen tai lähdimme vähän kauemmas kävelemään. Yhtenä aamupäivänä piipahdimme Tankavaaran Kultamuseossa Museokortteja vinguttamassa ja toisena kävimme tallustelemassa Kiilopään rinteellä kantorinkan kanssa. Ukki ja Setä kävivät sitten vähän vapaammin turisteilemassa ympäriinsä, mutta ei meille jäänyt sellaista fiilistä, että olisimme kauheasti jääneet mistään paitsi lapsen tarpeiden takia. Ainut asia, mikä olisi ollut kiva toteuttaa, mutta jäi tekemättä päivärytmihaasteiden vuoksi, oli metsäsuksilla umpihangessa ahkiota vetäen tehty retki jonnekin, koska se olisi vaatinut kuitenkin useamman tunnin valoisassa liikkumisen. Pysyttelimme siis ajetuilla latu-urilla, joilla meidän pisin lenkkimme oli 12 kilometriä, pitäen sisällään Pikkumurmelin evästauon Rönkönlammen tuvalla. Saunalenkkinä kävi Isi sitten välillä hiihtämässä vauhdikkaamman kierroksen ilman ahkiota taaperon mentyä yöunille. Aika paljon vähäisemmiksi jäivät siis hiihtokilometrimme kuin aiemmilla Lapin reissuillamme, mutta sen sijaan kiipeiltiin lumilinnassa, laskettiin pulkkamäessä ja rakenneltiin lumiukkoja. Voi sitä lapsen riemua pulkan kyydissä!

Joulua ei vietetty mitenkään erityisesti, kun ei Pikkumurmelikaan sitä vielä osannut odottaa. Muutamia lahjoja vaihdettiin, riisipuuroa popsittiin lounaaksi ja päivällisellä syötiin kinkkua ja kaupan laatikoita. Pienen mökin vielä pienemmässä keittiössä ei jaksanut ruveta suorittamaan. Joulutorttuja sentään paistettiin. Taapero oppi tärkeitä joulusanoja kuten "tonttu" ja "kinkku" ja kuultiinpa ensimmäinen kahden sanan lausekin ("Kurkku tippu"). Lahjaksi saadun Isin ja Sedän vanhan neuvostovalmisteisen ydinsodan kestävän ksylofonin kilkuttelua kuunneltiin pitkin viikkoa.

Paluumatka etelään taitettiin kahdessa osassa Kuusamon Tropiikissa yöpyen. Illalla hotellilla käväisimme vielä kylpylän puolella ja voi miten hauskaa meillä kaikilla oli. Pikkumurmeli rakasti vedessä läträämistä ja me vanhemmat taas nautimme täysin siemauksin lapsen riemun katselusta ja mukana touhuilusta.



Kommentit