Outokummun Vanha Kaivos

Vuonna 1908 laivaväylää ruopatessa löytyi Rääkkylästä erikoinen kellertävä kivi, josta tarkemmissa tutkimuksissa löytyi merkittäviä määriä kuparia. Arvioitiin, että kyseessä oli jääkauden irrottama lohkare varsinaisesta malmista. Varsinaisen malmion löytäminen oli salapoliisityötä, joka kesti liki kaksi vuotta. Kuparimalmio paikallistui Outokumpuun. Sinne perustettiin kaivos ja sen rinnalle kuparitehdas. 1950-luvulla Outokumpu Oy oli yksi Euroopan suurimmista kuparintuottajista ja pelkästään Outokummun kaivos työllisti parhaimmillaan yli 1100 työntekijää yhtä aikaa. Jäljellä olevan malmin nostaminen vaati uuden nostokuilun ja Keretin kaivos avattiin vähän matkan päähän. Samalla Vanha Kaivos sai jäädä eläkkeelle ja se siirtyikin vähitellen matkailukäyttöön. Keretinkin kaivos suljettiin 1980-luvun lopussa. Kaivokset ehtivät kuitenkin toiminnassaoloaikanaan vahvasti vaikuttaa Outokummun kaupungin kasvuun. Kaivosmuseo alueella on ollut jo vuodesta 1982. Tuonne mekin suuntasimme eräänä helteisenä heinäkuun päivänä.

Alue on laaja ja nähtävää on paljon. Kiersimme museoaluetta lastenvaunujen kanssa, mikä oli paikoin haastavaa, koska kaikkia paikkoja ei ollut tehty esteettömiksi. Museokortilla pääsisi ilmaiseksi itse Kaivosmuseoon, mutta koska halusimme kiertää koko alueen, ostimme alueliput, joiden hinnasta Museokortilla toki sai alennuksen.

Ensimmäiseksi kiipesimme mäen laelle tornin luo. Tornin kupeessa tutustuimme ensin murskainhalliin, jonne jätimme Pikkumurmelin vaunut parkkiin siksi aikaa, kun nousimme kantorepun kera kaikki 228 askelmaa tornin huipulle. Maisemat olivat kaiken kapuamisen arvoiset. Eteen avautuivat niin kovin pieneltä näyttävä Outokummun keskusta, loputtomasti metsää ja järviä ja vähän matkan päässä yli 90 metriä korkea Keretin kaivoksen torni.

Tornin jälkeen oli vuorossa rinnerikastamo. Vaunujen kanssa joutui hieman poikkeamaan suositellulta kulkureitiltä ja ehkä osittain siksi rikastamo jäi vähän sivurooliin meidän käynnillämme. Rikastamon tiloja saa myös vuokrattua erilaisten tilaisuuksien järjestämistä varten ja jopa pieni kappeli sieltä löytyy.

Itse Kaivosmuseossa oli paljon tietoa kaivosteollisuudesta ennen ja nyt. Ja kuten yleensä museokierroksilla, ei sitä kaikkea millään jaksa lukea eikä omaksua. Pikkumurmelia ilahduttivat suunnattomasti kaikenlaisten kaivosajoneuvojen pienoismallit, joita hän innoissaan osoitteli ja päristeli suullaan. Kiinnostavaa oli erityisesti lukea kaivosmiesten turvallisuuden kehittymisestä vuosikymmenien aikana. Maan aarteen -kivinäyttely oli myös kiinnostava, kauniita jalokiviä oli kiva katsella.

Lopuksi astuimme liki 300-metrisen museotunnelin uumeniin. Kostean luolan kahdeksan asteen lämpötila oli aluksi ihanan viileä kontrasti ulkoilman helteelle, mutta alkoi vähitellen paleltaa. Ilmeisesti vilttejä olisi jostain saanut lainata, mutta me emme niitä huomanneet, tai sitten ne oli nyt korona-aikana otettu pois käytöstä. Kypärät päässä marssimme pitkin hämärää tunnelia, jonka varrella oli valokuvin, opastauluin ja esineistöin havainnollistettu olosuhteita kaivoksessa. Pikkumurmeli torkahti vaunuihin, vaikka räjähdysten ja kiviporien ääniä kuului välillä yllättäen ympäriltä. Tunnelista poistuessa heinäkuun helle tuntui taas ihanalta.

Kaivosalueen pihalle on rakennettu lapsille mahtava Lasten Kaivos, jossa on jos jonkinlaista kiipeilytelinettä ja leikkipaikkaa, kaivosteemalla tietenkin. Touhuilualue jatkui vielä sisätiloihin saakka peräti 600 neliömetrin verran, joten sadesäälläkään ei tekeminen eikä tila lopu kesken. 1-vuotias oli tosin vielä turhan pieni niihin leikkeihin, mutta paikka pidetään ehdottomasti mielessä tulevien vuosien kesäretkikohdepohdinnoissa.