Erään puukon tarina: TORMUND

Laitetaanpa tänne välillä "kovempiakin" käsitöitä.

Ajatus järeämmän leu'un tekemisestä omaan käyttöön oli jo pitkään ensin hautunut, kunnes siirtyi toteutukseen vuonna 2017. Teräkseksi terään valikoitui ruostumaton pulveriteräs RWL-34. Kyseisellä teräksellä on pulverirakenteen puolesta erinomaiset ominaisuudet terävyyden suhteen. Kromi ja muut seosaineet tuovat taas kestävyyttä ja ruostumiselta suojaavat ominaisuudet.

Kirkkaaseen rosteriin sopi hyvin tumma puu ja heloiksi oli ajateltu tietenkin ruostumatonta terästä.

Projekti alkoi terän hionnalla. Olen rakentanut yksinkertaisen ohjurin, johon terä voidaan kiinnittää ja viilaamalla viilaohjuria käyttäen saadaan terän viiste juuri sopivaan kulmaan. Tässä vaiheessa meni noin pari iltapäivää. Sitten terä piti lähettää lämpökäsittelyyn, koska tavanomaisesta hiiliteräksestä poiketen ruostumattomat teräkset vaativat omanlaisensa lämpökäsittelyohjelman (suuremmat lämpötilat, pidemmät pitoajat) ja hiiliahjolla tämä ei kovin helposti onnistu. Lämpökäsittelyn teki Teräsrenki Oy. Projekti seisoi tässä vaiheessa hieman pidempään, koska terä jäi käsittelyreissuun useaksi kuukaudeksi ja samalla ehdimme muuttaa Posiolle.

Posiolta palattuamme Joensuun kansalaisopistossa pystyi tekemään loput vaiheet. Terään ei voinut muotoilla tai takoa ruotoa, koska lämpökäsittelyyn terä meni tietyssä laatikossa, johon mahtui vain 210 mm pitkät kappaleet. Ruoto piti siksi hitsata jälkikäteen. Tämä arvelutti hieman, koska leu'ulla on tarkoitus myös iskeä puuta kuin vesurilla ja hitsaussauman kestävyys iskevässä käytössä ei yleensä ole paras yhdistelmä. Hitsauksen teki kaveri, joka toimii ammattihitsaajana, joten työnjäljen pitäisi olla hyvä.

Ruodon liittämisen jälkeen alkoi helojen valmistelu ja kahvan muotoilu.

Helamateriaali on rosterilattaa 8 mm paksuisena. Tästä on leikattu sopivat palat ja keskelle porattu linjaan hieman terää ohuemmat reiät. Terä on 4 mm paksua, jolloin reiät ovat 3,5 mm, jotta viilausvaraa jää riittävästi, jos rivi ei olekaan suorassa.

Helan kahvaa vasten tulevaan puoleen kannattaa tehdä vastaporaus isolla terällä, jotta säästyy kovemmalta viilausurakalta.

Kahvapuuksi valikoitui musta koivuvaneri. Tummana se sopii kirkkaaan rosterin kanssa ja kestää kosteutta ja käyttöä.

Palikka pitää ensin mitoittaa käyttäjän kädelle riittävän pitkäksi ja päät tasoittaa suoraksi, jotta helojen liimaus onnistuu ja rakoa helan väliin ei jää. 

Sitten palikan toiseen päähän piirretään keskipiste ja sama toiseen päähän. Pisteiden välille porataan pylväsporalla 3-5 mm ohjausreikä suoraan palikan läpi. Tämä linjaus helpottuu, jos laittaa naulan palikan alapäähän ja katkaisee naulan parin millin mittaiseksi töpöksi. Sitten pylväsporalla voi kokeilla porausalustaan, mihin poranterä osuu. Sitten tukee naulan tähän kohtaan ja poraa reiän palikan yläosan keskipisteeseen. Tällöin reikä menee suoraan ja kahvaa ei tarvitse suoristella.

Reikä voidaan sitten laajentaa ruotoon sopivaksi joko perinteisesti kuumentamalla ruoto ja painamalla kahvapuu tähän tai sitten porakoneella kairata reikää varovasti laajemmaksi. Vanerilla polttaminen ei onnistu, joten reikä tehtiin porakoneella.

Kun kahva saadaan karkeasti sopimaan ruotoon, voidaan kahva hioa haluttuun muotoon. Tässä käytin nauhahiomakonetta. Sen jälkeen myös helat voidaan hioa lähelle haluttua kokoa, mutta kannattaa jättää 1-2 mm ekstraa, joka voidaan myöhemmin hioa viilalla pois liimauksen jälkeen. Messinkihelat tai muut pehmeät metallit on helpompi liimata kahvan kanssa ruotoon ja hioa sitten kahva ja helat kerralla. Rosterin kanssa hionnassa tuleva kipinöinti voi aiheuttaa tulipalovaaran ja ne kannattaa hioa eri kerroilla.

Helojen ja kahvan väliin voi halutessaan laittaa erilaisia välilevyjä kontrastia tuomaan ja samalla se tasoittaa liimapintaa ja ehkäisee rakojen esiintulemista. Tämän kanssa väri oli helppo keksiä.

Ennen liimausta pinnat kannattaa pudistaa etanolilla. Liimana suositellaan kaksikomponenttiliimoja, jotka eivät kuivu aivan heti. Liimauslämpötila kannattaa pitää yli 20 asteen.

Ruodon varteen voi tehdä viilalla lovia estämään kahvan liukuminen taaksepäin, jos ruotoa ei niitata.

Liimaa levitetään reilusti ruodolle ja helojen ylä- ja alapinnoille, muttei kuitenkaan lusikkakaupalla. Kappaleiden järjestys kannattaa laittaa valmiiksi ennen liimausta. Myös alahelan esille jäävä pinta voidaan tässä vaiheessa helpommin hioa kiiltäväksi.

Kasaamisen jälkeen puukko laitetaan telineeseen terä alaspäin ja mielellään kohdistetaan painetta aksiaalisuunnassa tiivin liimaukseen aikaansaamiseksi.

Tähän leukuun jätin ruodon menemään ylähelan lävitse ja niittasin ruodon pään jättäen sen näkyviin antamaan näköä. Ylähelan muotoilin sienimäiseksi, jotta leuku ei pääse iskiessä luistamaan kädestä. Helan muotoilussa meni viilan kanssa tunti tai pari...

Lopuksi vielä hioin terän lopulliseen terään ja kiillotin hieman pintaa tekemättä kuitenkaan mitään bling-bling -peilipintaa, koska leuku menee käyttöön eikä näyttelyyn. Kahvan käsittelin jalopuuöljyllä.

TUPENTEKO

Ennen varsinaista tuppea tehdään lesta antamaan tupelle muodon ja suojelemaan kantajaansa terävältä terältä. Lestoja löytyy valmiita muovisiakin, mutta se on helppo tehdä suorasyisestä koivusta taltan kanssa. Lestan suu pyöristetään, jotta terä hakeutuu sisälle helpommin ja kärkeen tehdään pienet reiät veden tai kosteuden poistumiseksi.

Lestaan voidaan myös tehdä kuvioita, jotka tulevat näkyviin nahan läpi.

Tuppinahkana käytin mustaa lehmän parkkinahkaa. Nahasta leikataan riittävä palanen. Saumapuolelle varataan noin 2-5 cm varaa. Tupen suulle tuleva osa (noin 2 cm) ohennetaan tarkoitukseen tehdyllä höylällä aivan paperinohueksi (jota en ole vielä hankkinut, käytin puukkoa/juustohöylää/partaveistä...).

Ohennuksen jälkeen suualue kastellaan ja taitellaan kaksinkerroin karkealle puolelle antamaan siistitty nahan reunus tupen suulle.

Puukko kannattaa kääriä ennen tupen valmistusta muovikelmuun suojaamaan kosteudelta.

Nahka kastellaan läpimäräksi ja puristetaan suurin osa vedestä pois. Asetetaan nahka sopivalle korkeudelle kahvaan nähden ja taitetaan palanen lestan ympärille ja varmistetaan, että sauma asettuu suoraan lestaan nähden.

Saumaa voidaan tukea muoviklipsuilla tai pyykkipojilla.

Ompelussa käytetään kahta neulaa, joista ainakin toisen tulee olla tylppä ja mielellään kaareva. Lankana on punottu ja vahattu erikoislanka. Lisäksi tarvitaan terävä naskali reikien tekemiseen ja haarukka on kätevä reikien mitoitustyökalu siistin sauman tekemiseen.

Naskalit ja suurin osa nahkatarvikkeista on isosetäni sata vuotta vanhaa jäämistöä.

Ompelu aloitetaan tupen suulta ja tänne tehdään pieni lenkki kantimen asennusta varten. Haarukalla mitoitetaan reikien välit ja naskalilla painetaan reiät nahkaan. Märkää nahkaan jää erittäin helposti kaikki painaumat, joten turhia jälkiä ei kannata jättää, mutta jäljet tasoittuvat ennen kuivumista hyvin jos ne painellaan tasaisiksi.

Ompelua jatketaan ja katsotaan, että sauma pysyy suorassa eikä kiemurtele. Nahkaa kiristetään aika ajoin kohti saumaa. Neulan vetämisessä reiän läpi pihdit ovat hyvä apu.

Kärkeä lähestyessä nahkaa joutuu hieman venyttämään, jotta saa kärkikaarteen asettumaan oikein. Ompelun päättely tehdään peruuttamalla muutaman reiän verran ja tekemällä langanpäistä napakka solmu nahan liepeiden väliin.

Sitten nahka nyylataan eli siloitetaan painaumista esimerkiksi haarukan tai veitsen sileällä osalla voimakkaasti painaen ja riittävän usein vedoin.

Märkään nahkaan voidaan painella pintakuviointi käyttäen valmiita punsseleita tai vapaalla kädellä metallisella esineellä painaen piirtämällä. Kuviot jäävät pintaan, kun nahka kuivuessaan kovettuu.

Sen jälkeen tuppi jätetään kuivumaan rauhassa 24 h ajaksi, jonka jälkeen puukko voidaan vetää tupesta pois. Joskus se voi jäädä kiinni, jos tupen reuna ylittää kahvan leveimmän kohdan. Nahka muuttuu erittäin kovaksi kuivuessaan ja liian tiukka sauma voi hieman irvistellä kuivuessaan, joten ommellessa lankaa ei tule vetää liian kireäksi.

Kuivunut sauma vielä liimataan esimerkiksi puuliimalla ja laitetaan pyykkipoikien alle kuivumaan.

Sauman kuivumisen jälkeen ylimääräinen nahka leikataan varovasti terävällä puukolla pois ja siistitään reunat.

Viimeisenä tehdään kannatin. Tämän leu'un tyyliin sopi nahkanyöristä punottu punos, johon tein vielä rosterista helmet koristeeksi.