Tour de Pyhäselkä

Pidempiä yli yön kestäneitä pyöräretkiä ei ole muutamaan vuoteen tullut tehtyä, vaikka siitä aina välillä on haaveiltukin. Joskus aikoinaan vuosia sitten ajelimme kerran Kuopiosta Porvooseen ja kerran Turusta pienen saariston rengasreitin jälkeen jälleen Porvooseen. Nyt Pikkumurmeli peräkärryssä ei ihan tällaisia matkoja viitsi lähteä urheilemaan, mutta jo pitkään mielessä oli poltellut Pyhäselän ympäri ajaminen lakanavaelluksena, eli siis kevein varustein jossain B&B-paikassa yöpyen.

Tuumasta toimeen. Pari viikkoa sitten puoliltapäivin suurin piirtein suoraan lounaspöydästä pakkasimme Pikkumurmelin ja tavaramme pyörän peräkärryyn ja kahteen pyörälaukkuun ja polkaisimme matkaan. Pienin matkalainen nukahti päiväunilleen samantien. 

Ensimmäiset 16 kilometriä Joensuun keskusta-alueelta Niittylahteen saakka oli pyörätietä, joka tosin Reijolan jälkeen muttui hetkeksi varsin kuoppaiseksi, kunnes törmäsimme asfalttimiehiin, joiden jäljiltä meillä olikin sitten ihan tuliterää baanaa ajettavaksi. Niittylahdesta Suhmuran kautta Hammaslahteen poljimme ihanaa, kapeaa, mutkittelevaa ja rauhallista maalaistietä pitkin. Toinen puolisko ensimmäisen päivän urakasta ajettiinkin sitten isomman tien vartta eikä koko matkan vastaan puhaltava navakka vastatuuli tehnyt siitä liian helppoa. Varsinkin kärryn vetäjä oli päivän urakasta aika puhki, vaikkei matkaa Joensuusta Rääkkylään kertynytkään kuin 65 kilometriä.

Olimme varanneet huoneen Rääkkylän Paksuniemen Meijerin majatalosta. Paksunniemen kesäkeitaasta löytyy vierasvenesataman, campingalueen ja majatalon lisäksi myös satamaravintola, jonne mekin päädyimme illallistamaan. Nälkäisiä syöjiä sattui vain sinä iltana olemaan sen verran paljon liikkeellä, että ruokaa sai odottaa yli tunnin, mutta tästä informoitiin hyvin jo tilausvaiheessa, joten saimme rauhassa touhuilla pihalla Pikkumurmelin kanssa pöydän ääressä kököttämisen sijaan. Pieni reissaaja väsähti kuitenkin sen verran kovasti, että toinen meistä lähti jo etukäteen laittamaan häntä unille. Majatalon ollessa ravintolan kanssa samassa pihapiirissä onnistui kätevästi niin, että saimme syödä ruuat ravintolan sijaan majatalon puolella Pikkumurmelin jo vedellessä sikeitä huoneessamme.

Aamupalan olisi saanut pyydettyä valmiiksi majatalon yhteisten tilojen jääkaappiin, jos olisi ollut aamulla hoppu lähteä matkaan ajoissa. Päädyimme kuitenkin odottamaan kello 11 saakka huoneen hintaan kuuluvaa brunssia. Toki "ensimmäinen aamupala" oli syöty jo hyvän aikaa aiemmin omista eväistä huoneessa. Brunssiin kuului puuroa, leipää, hedelmiä, välipalakeksi ja herkullinen munakas, joka viimeistään teki ateriasta pyörämatkalaisillekin riittävän tuhdin lounaan korvikkeen. Jälkkäriksi saatiin vielä tuoreita mansikoita.

Kaikenkaikkiaan meidän puolesta lämmin suositus Paksuniemestä pysähdyspaikkana Rääkkylän suunnalla liikkuville. Isännät "Paksut pojat" sekä mukana pyörivä Oliver-koira tekivät parhaansa, että vieraat tuntisivat olonsa kotoisiksi. Majatalon huoneet olivat myös todella tyylikkäitä ja mukavia.

Toinen ajopäivä sujui huomattavasti kevyemmin kuin ensimmäinen. Oleellisimmin varmasti vaikutti se, että vastatuuli ei enää ollut kiusanamme, vaan pieni tuulenvire saattoi jopa hieman avittaa meitä pohjoissuuntaan ajellessamme. Pikkumurmeli nukahti taas heti lähdön jälkeen ja heräsi vasta kyydin pysähtyessä Arvinsalmen lossilla. Ajomatka toisena päivänä oli liki täsmälleen sama kuin ensimmäisenä päivänä, eroa pyörän mittarin mukaan tuli 500 metriä, joten yöpaikan valinta osui kyllä juuri sopivasti retken puoliväliin.

Olimme todella tyytyväisiä onnistuneeseen pyöräreissuun, eikä vähiten sen vuoksi, että Pikkumurmeli tuntui viihtyvän niin hyvin pyöräkärryn kyydissä. Toki pitkiä n. 50 kilometrin pyörälenkkejä hän on ennenkin kulkenut mukanamme, joten mikään uusi aluevaltaus tämä ei ollut, mutta kaikesta huolimatta hänen turnauskestävyytensä etukäteen hieman jännitti. Kuitenkin lähdön ajoittaminen päiväuniaikaan, tavanomaisten tuttujen ruoka-aikojen noudattaminen reissussakin ja tauoilla riittävä mahdollisuus päästä touhuamaan ja purkamaan akkua näyttivät toimivan hyvin ja mahdollistavan tällaisetkin retket.