Ruunaan retkeilyalue

Juhannusta edeltävän viikonlopun helteessä suuntasimme meille vielä tutkimattomaan kolkkaan Pohjois-Karjalassa; Lieksaan Ruunaan retkeilyalueelle. Ruunaasta tulee ainakin itselle ensimmäiseksi mieleen koskenlasku ja kumipaatteja näkyikin retken varrella useampia. Myös kalastajien keskuudessa Ruunaan kosket ovat tunnettuja. Me jätimme kuitenkin extremeurheilun ja kalojen narraamisen muille ja tyydyimme vain patikoimaan lyhyehkön päiväretken auringon porottaessa niskaan ja hyttysten inistessä ympärillä.

Valitsimme viiden kilometrin mittaisen ympyrälenkin, joka lähti Siikakosken parkkipaikalta ja kulki Lieksanjoen vartta myöten ylävirtaan parin kosken ohi, kunnes kääntyi sisämaahan päin ja päätyi ylittämään paahteista avosuota. Hillan lehtiä ja kukkia näkyi paljon. Loppumatkasta kuljimme läpi kansallisromanttisen koivikon ja lehtomaiden.

Taukopaikkoja oli kosken varressa kerrankin riittävästi. Pysähdyimme jo ensimmäiselle laavulle Siikakosken riippusillan kupeeseen, mutta vielä kolme muutakin vaihtoehtoa olisi ollut seuraavien parin kilometrin matkalla valittavana. Tulia ei kyllä uskallettu tehdä, vaikkei metsäpalovaroitus vielä ollutkaan voimassa, sen verran kuivalta maasto tuntui. Makkaran paistelun sijaan popsimme pakasterasioista kotona valmiiksi tehtyä salaattia, mikä oli hellekelillä huomattavasti makkaraa maistuvampaa retkievästä. Tuon Siikakosken laavun vierestä löytyi myös tuliterä kiukaan näköinen hökötys, jollaista ei vielä koskaan aiemmin ollut meille tullut retkillä taukopaikoilla vastaan: savustuspönttö kalamiehiä varten. Pönttö oli kyllä vielä niin puhdas, ettei siitä ollut selvästikään vielä kukaan uskaultautunut ottamaan savuja ulos.

Tuota lenkkiä pidempää retkeä ei tuolla hellekelillä olisi jaksanutkaan kiertää ja myös Pikkumurmelin pärjäily kantorinkassa hieman huoletti. Hän kyllä varsin reippaasti jaksoi istua kyydissä aurinkosuojalla varustetussa rinkassa ja hörppiä vettä pillipullostaan, eivätkä hyttysetkään näyttäneet tyttöä häiritsevän. Laavun luona oli mukava tapailla askelia, joita 11-kuisemme oli kovasti alkanut jo ottaa ulkosallakin. Loppumatkasta oli tavalliseen tapaan hyvä ottaa pienet tirsat repussa.

Lenkin jälkeen ajoimme vielä Siikakoskelta "varsinaiselle Ruunaalle" eli Ruunaan retkeilykeskukselle, joska kulkee esteetön 0,6 km mittainen reitti katsomaan Neitikosken kuohuja. Retkeilykeskuksen kahvion terassilla nautiskeltujen jäätelöiden jälkeen vaunuttelimme tuon reitin edestakaisin ja palasimme sitten retkeilykeskukselle leikkimään hetkeksi hiekkalaatikolla ja laskemaan liukumäessä ennen kotimatkaa.