Petkeljärven kansallispuisto

Hiihtokelit alkavat nyt olla tämän kauden osalta paketissa ja oli aika siirtyä taas ahkiosta kantorinkan kanssa vaelteluun. Luotettavalta taholta kuulimme, että polut sulavat lumesta Pohjois-Karjalan retkeilyreiteistä ensimmäisenä Petkeljärvellä, joten vappuviikonlopun lauantaina suuntasimme tuonne Ilomantsin perukoille. Eikä matkaa loppujen lopuksi tullut Joensuusta kuin noin tunti ja vartti autolla.

Petkeljärvi on Suomen pienin ja itäisin kansallispuisto, kuusi neliökilometriä vain viitisen kilometriä Venäjän rajalta. Siitä tuli nyt Pikkumurmelin neljäs vierailtu kansallispuisto ja myös meille vanhemmille uusi tuttavuus, mutta pääsi heti hyvin korkealle lempikansallispuistojemme listassa. Alue on kaunista järvien halkomaa harjuluontoa, jossa on helppo liikkua parisataavuotiaassa kilpikaarnaisessa männikössä. Merkittyjä polkuja on noin kymmenen kilometrin verran, mutta reittiverkostoa löytyy laajemminkin viereiseltä Natura-alueelta ja retkeilykeskukselta lähtee myös 30 kilometriä pitkä Taitajan taival -reitti pohjoiseen Mekrijärven kylälle ja yli 90 kilometrin mittainen Pogostan kierros -ympyrälenkki kurvaa niin ikään Petkeljärven kautta. Tulipaikkoja ei alueella ole liikaa, kansallispuistossa vain retkeilykeskuksella Petraniemessä, mutta jos poikkeaa n. 1,5 kilometrin verran kansallispuiston pohjoispuolelle Natura-alueelle, löytää sieltä Keltasilmän laavun, jossa saa makkarat paistettua.

Sotahistoriaakin alueelta löytyy, sillä Ilomantsin pääpuolustuslinja kulki aikoinaan puiston kautta, joskaan isompia taisteluita ei siellä käyty. Juoksuhautoja ja konekiväärikuoppia löytyi etenkin Korkeasärkältä. Petraniemessä lähellä retkeilykeskusta on 1940 rakennettu ja sittemmin entisöity korsu. Kesäaikaan retkeilykeskuksella palvelee kahvila-ravintola sekä leirintäalue, mutta luonnollisesti nykyisessä koronatilanteessa olivat palvelut vielä vierailumme aikana kiinni.

Luotettava lähteemme oli oikeassa ja polut olivat ihan muutamia varjoisia paikkoja lukuunottamassa jo ihan kesäkunnossa. Aloitimme päiväretkemme Petraniemestä Petkeljärven retkeilykeskuksen luota ja suuntasimme ensin Kuikan kierrosta myötäpäivään ja poikkesimme pian ihailemaan Korkeasärkän pitkää niemeä, joka ulottui kaksi kilometriä pitkänä kapeana ja terävänä harjuna jakaen Kaitajärven ja Valkiajärven omiksi vesikseen. Niemen kärkeen poikkeaminen lisäsi päivän kävelymatkaa neljällä kilometrillä, mutta oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Harjulla oli myös loputtomasti erinomaisia paikkoja evästauolle ja Pikkumurmelin lounas nautittiinkin niissä maisemissa.

Korkeasärkältä paluun jälkeen jatkoimme taas Kuikankierrosta myötäpäivään, mutta Ruunulammen kohdalla poikkesimmekin vasemmalle lähtevälle polulle ja kurvasimme kansallispuiston ulkopuolelle Keltasilmän laavulle makkaranpaistoon. Aurinkoisesta kevätpäivästä oli nauttimassa enemmänkin porukkaa, mutta sopuisasti turvavälit säilyttäen mahduimme siellä evästelemään.

Takaisin kansallispuistoon palasimme kiertämällä myötäpäivään Joutenjärven ympäri. Tätä reittiä ei ainakaan kaikissa kansallispuiston virallisissa reittikartoissa näy, mutta polku oli paljon kuljettu ja oranssein pistein puihin merkitty. Päädyimme takaisin Kuikan kierroksen varteen, josta valitsimme lyhyemmän reitin takaisin Petraniemeen eli käännyimme oikealle kulkemaan lyhyen matkaa reittiä vastapäivään ja pian tutusta risteyksestä vasempaan Harjupolun paluureittiä retkeilykeskukselle. Matkaa kertyi päivän aikana reilut 12 kilometriä.

Ilomantsin suunnassa olisi paljonkin nähtävää kesäaikaan. Parppeinvaaran runokylään tekisi mieli käydä tutustumassa, jos koronarajoitukset suinkin antavat periksi, ja samalla reissulla voisi poiketa Möhkön ruukilla.