Pääsiäinen eristyksissä

Pari viikkoa sitten Patvinsuon retken jälkeen pakkasimme jo ahkion varastoon ja totesimme, että eiköhän tämän talven hiihtelyt oltu nyt hiihdelty. Mutta silloin ei mieleen juolahtanut, että mökillä Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajamailla on aivan oma mikroilmastonsa, eikä lumitilanteesta muualla maakunnassa voi päätellä mitään siellä odottavista hangista.

Pääsiäissuunnitelmiin olisi normaalioloissa kuulunut varmaankin kummankin puolen isovanhempien tapaamista, mutta korona muutti suunnitelmia, kuten varmaan kaikilla muillakin tänä kummallisena aikana. Päädyimme siis pitkäperjantain aamuna ajelemaan tuonne Nurmeksen korpeen mökkiviikonlopun viettoon ihan vain oman perheen kesken. Toisin kuin jo varsin keväisessä Joensuussa, lunta oli tuolla maailman nurkalla yli polven ja autolle sai kaivettua penkkaan pienen levikkeen 1,7 kilometrin päähän mökistä. Kaikkea viikonlopun ruokamäärää ja vauvan tarvikearsenaalia ahkiossa ja rinkoissa hiihtäen mökille kuljettaessa kävi kyllä mielessä, että voisi kai elämänsä helpommaksikin tehdä.

Mökissä oli sentään ruhtinaalliset 2 plusastetta tulovaiheessa ja Pikkumurmelikin nukkui ahkiossa vielä sen aikaa, että saimme vedet nostettua saunaan ja keittiöön. Äiti ja ahkio matkustajineen tekivät vielä toisen lenkin autolle isän laittaessa sillä aikaa mökkiä asuttavaan kuntoon. Sauna ja erämaan rauha kirkkaine tähtitaivaineen tekivät kuitenkin kaikesta vaivan arvoista.

Lankalauantaina pääsimme kunnolla hiihtelemään ympäri lähiseudun soita. Aurinko paistoi koko päivän ja keli oli mitä mahtavin. Joensuuhun verrattuna tuolla tunnuttiin olevan vielä kuukausia jäljessä kevään tulossa.

Joet jo sentään alkoivat olla auki, mutta esimerkiksi pajunkissat eivät vielä olleet ehtineet auetakaan. Järvikin oli vielä jäässä ja makkaraa paisteltiin rannan jäälle tehdyssä nuotiossa. Joutsenpariskunta ja muutamia telkkiä nähtiin avovedestä nauttimassa ja suolla lentoon pölähti kaksi riekkoa. Myös yksi jonkin petoeläimen saaliiksi joutunut teeri, tai siitä jäljelle jäänyt kasa sulkia, löytyi puun alta, jossa se oli kai viimeisen yönsä viettänyt kiepissä pahaa aavistamattomana.

Sunnuntainakin heitettiin pitkä hiihtolenkki aamupäivän aikana, kun vielä hyvää keliä riitti. Illalla jo alkoikin sadella lunta ja räntää ja yöllä ropisi niskaan ihan rehellistä vettäkin.

Maanantaina Pikkumurmeli sai vanhempansa hereille jo puoli kuuden aikaan aamulla, mikä oli jälkikäteen ajatellen oikein hyvä, koska autolle aamuyhdeksän maissa tavaroinemme päästessämme alkoi juuri sopivasti sataa vettä taivaan täydeltä. Hieman myöhemmin heräämällä olisi taivallus mökiltä autolle ollut vielä paljon märempi ja ikävämpi. Nyt voi posket vielä ulkoilusta punoittavina todeta, että olipas mukava pääsiäisviikonloppu, ihan meidän näköinen ja todellakin kaiken vauvan kanssa reissaamisen liittyvän vaivan väärti.