Jääkelejä

Viime viikonlopun vietimme mökillä ulkoillen. Pari viikkoa aiemmin lunta oli ollut jään päällä sen verran paljon, että nytkin pakkasimme sukset mukaan jäällä hiihtelyä varten. Luistimet olisivat kuitenkin olleet se parempi valinta, koska vastoin odotuksia järvenselät kiilsivät täydellisen peilijään peittäminä. Harmitti, että retkiluistimet jäivät kotiin Joensuuhun, mutta onneksi mökiltä löytyi polkukelkka, jonka kanssa saattoi hyvin käydä nautiskelemassa jäällä liukumisen riemusta.

Lauantai meni polttopuita hakatessa, mutta sunnuntaina teimme keväisen eväsretken läheiseen saareen potkukelkan ja kantorinkan kanssa. Potkuri kulki peilikirkkaalla jäällä kolmen matkustajan kanssa mukavasti, vielä parempi tosin olisi ollut, jos potkijalla olisi ollut jokin raappa tai liukueste kengässä pitoa parantamassa.

Potkuri jätettiin parkkiin saaren rantaan ja jatkoimme matkaa jalan. Tunnelma saaren sisäosissa oli hassu, kun ympärillä oli vain vihreää sammalikkoa ja metsää, mutta silti joka puolelta ympäriltä kuului jatkuvana kumuna jään pauketta ja valitusta. Pidimme kaakaotauon rantakalliolla ja Pikkumurmeli nautiskeli samalla välipalansa kantorinkassaan istuen kuin syöttötuolissa konsanaan.

Kotimatkalla ihailimme tasaisen peilikirkkaan jään peittämää järvenselkää ja harmittelimme vielä kerran retkiluistimien jäämistä kotiin. Ahkio olisi varmasti toiminut luistimienkin kanssa ihan hyvin Pikkumurmelin kulkupelinä. Tällä erää sen testaaminen jää kyllä ensi talveen, koska kevät näyttäisi nyt olevan ihan tosissaan tulossa.