Hiihtoa Kolilla

Lauantaina nautiskeltiin ihanasta talvipäivästä ja suunnattiin Kolille ulkoilemaan. Sai Pikkumurmelikin ruksittua kolmannen kansallispuiston listaltaan. Ensin kapusimme Ukko-Kolille kansallismaisemia ihailemaan ja pidimme sitten lounastauon Kolin huipun ravintolassa. Ladulle vauvan kanssa emme ihan Ukko-Kolilta uskaltaneet lähteä, vaan tyydyimme sivakoimaan alempana valaistua latua yhteensä 12 kilometriä. Alkumatkasta Pikkumurmeli veteli sikeitä joitain kilometrejä, mutta heräsi sitten ja katseli tyytyväisenä maisemia loppumatkan.

Vauvan kanssa hiihtoa on päästy jo muutamaan otteeseen kokeilemaan Joensuussakin, vaikkei latutilanne mikään kovin mahtava ole ollutkaan. Fjellpulkenin Barnepulk lasten ahkio hommattiin uutena nettikaupasta sopivan tarjouksen tultua vastaan. Hintahan tuolla vehkeellä on aika suolainen, mutta ajattelimme, että meillä tuolle tulee kyllä tulevina vuosina sen verran käyttöä, että investointi kannattaa. Käytettynä näitä ei juuri näkynyt olevan ainakaan Torissa myynnissä tai jos oli, niin hinta sielläkin oli lähellä upouuden tarjoushintaa. 

Hiihtäen lasten vetämiseen on karkeasti kaksi vaihtoehtoa: ahkio tai ns. multisport-kärry, jossa sama kärry toimii niin pyörän perävaununa, juoksurattaina, tavallisina rattaina kuin pulkkanakin. Kärryjen kerrotaan olevan vakaampi vedettävä, ovathan ne leveämmät, ja sopivan ehkä ahkiota paremmin ajetulla ladulla hiihtämiseen. Umpihankeen niillä taas ei oikein ole asiaa. Me päädyimme siis kuitenkin juurikin tästä viimeisimmästä syystä ahkioon, koska latu-urien ulkopuolella hiihtely on meistä juuri sitä parasta hiihtoa. Kun matkalainen kasvaa ahkiosta yli, voi penkin ja tuulilasin ruuvata irti ja käyttää pulkkaa ihan tavallisena retkeilyahkiona.

Tähän mennessä ahkiota on testattu vasta perinteisen tyylin vetäjällä, mutta todennäköisesti se kulkisi kohtuullisen hyvin myös luistelijan perässä. Hieman lisäkuormaahan sen vetäminen väkisinkin tuo, mutta urheilemassahan sitä ollaan. Pulkka on tuntunut hyvin vakaalta ja kulkee jämäköiden kiinteiden aisojen ansiosta todella nätisti perässä latu-uralla. Ainakaan tähän mennessä hiihtämillämme latuosuuksilla ei ole tarvinnut alamäissäkään ottaa suksia pois ja varmuuden vuoksi kävellä mäkiä alas, vaikka välillä samaisia mäkiä ylös päin kiivetessä on miettinyt, että tätä ei varmaan uskalla alas laskea ahkion kanssa. Toki, jos ladut olisivat kovin paljon jäisempiä olleet, eikä jarruttelu mäissä olisi onnistunut niin hyvin kuin nyt, olisi ollut eri ääni kellossa varmasti. Tässä Fjellpulkenin mallissa on lisävakautta tuovat sivutuet, jotta ahkio ei kippaa niin herkästi, mikä tuo hieman lisää varmuutta hiihtoon.

Penkin asento ei ole säädettävä, mutta hieman toppauksilla säätämällä sai vauvalle hieman takakenoisemma asennon, jossa nukkua niin, ettei pää roiku rinnuksilla vaan nojaa taaksepäin. Vaatimuksena ahkion käyttöön vauvalle on, että tämä osaa istua tukevasti. Turvavyö kulkee vyötärön ympäri ja jalkojen välistä. Meillä rattaiden lämpöpussi oli käytössä tässäkin menopelissä ja toimi hyvin. Tuulilasi suojaa matkalaista hyvin viimalta ja mahdollisilta suksista lentäviltä lumipesuilta, lisäksi siinä on jonkin sortin uv-suoja. Kuljetusta varten tuulilasin saa taitettua alas, joten ahkio mahtuu meillä farmariautomme peräkonttiin takapenkkejä kaatamatta. Matkalaisen lisäksi ahkioon mahtuu reilusti tavaraa, joten ainakaan erillistä retkireppua ei tarvitse enää hiihtoretkillä kantaa. Nyt vain odottelemme kunnon hankikelejä, jotta pääsisimme testaamaan ahkion ajettavuutta umpihankiladuilla.