Turku

Joulukuun alussa lähdimme ensimmäiselle varsinaiselle lomareissullemme tällaisena kolmen hengen perheenä, kun isukki käytteli viimeisen isyyslomaviikkonsa. Matkakohteeksi valikoitui niinkin eksoottinen kohde kuin Turku. Vähän Keski-Eurooppaakin mietittiin, mutta ei kuitenkaan näin pienen kanssa uskallettu ulkomaille asti lähteä. Ja onhan tuo länsirannikko tällaisille itäsuomalaisille melkein kuin ulkomailla olisi, giälestkä meina mittä tajut.

Ajelimme sunnuntaina Joensuusta Porvoon mummolaan ja sieltä sitten seuraavana aamuna Turkuun, jotta kerralla ei aivan tolkutonta ajomatkaa olisi ollut. Pikkumurmeli on varsin tyytyväinen automatkustaja ja turvakaukalossa köllötellessä on yleensä vedelty päiväunia, joten sinällään autoreissu ei etukäteen jännittänyt. Hyvin matkat nytkin menivät, mitä nyt kaukalossa istuessa tahtoivat kakat aina livahtaa vaipan ohi housunpunttiin... Onneksi omalla autolla kulkiessa on myös vapaus pysähtyä huoltotauoille aina tarvittaessa. Ja onneksi oli varavaatetta riittämiin mukana.

Säiden suhteen meillä kävi tuuri, sillä perinteisen varsinaissuomalaisen räntäkelin sijaan pääsimme ensimmäisinä päivinä nautiskelemaan lumen peittämästä ja aurinkoisesta maisemasta. Maanantain ohjelmanumerona meillä olikin Ruissalossa kiertely. Jalkojen oikominen meri-ilmassa teki hyvää pitkän ajomatkan jälkeen. Pikkumurmeli nukkui kantoliinassa koko sen pari tuntia, jotka kiertelimme Ruissalon kärjessä maisemia ihaillen. Ei ollut meidän iskä ainoa kameran kanssa liikkeellä olija, sillä ilmeisesti paikallisetkin olivat huomanneet, että nyt oli vuodenaikaan nähden harvinaisen hyvä ja kuvauksellinen sää.

Tiistaina käytiin ensin aamupäivällä nautiskelemassa erinomaisesta myöhäisestä aamiaisesta Gaggui kaffelassa. Mitään kahvihifistejä emme tunnusta olevamme - kahvinkeitinkin hankittiin kotiin vasta tänä kesänä nimiäisiä varten - mutta erityisesti Gagguin kahvi jäi mieleen aivan mahdottoman herkullisena.

Kylläisinä ja tyytyväisinä jatkoimme matkaa Aurajoen vartta pitkin Turun linnalle. Mikään esteettömän kulun paratiisihan se ei ole, keskiajalla kun ei lastenvaunujen ja pyörätuolien kanssa liikkuvia rakennusmääräyksissä oikein huomioitu, mutta jälleen kantoliinassa sujui kierros vauvankin kanssa ihan hyvin. Vähän isommalle lapselle olisi Ritarisalissa ollut kaikkea hauskaa rekvisiittaa puettavaksi, mm. haarniskoja tai linnanneidon vaatteita. Meidän Pikkumurmeli tyytyi nautiskelemaan siellä maitoateriastaan sekä vaipanvaihdosta ikkunalaudalla.

Kolmantena Turun päivänä kävimme tutustumassa 1700-1800-lukujen käsityöläisten elämään Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Tykkäsimme paikasta kovasti, vaikkakin nyt talvella keskellä viikkoa melkein puolet näyttelyhuoneista olivatkin kiinni. Lastenvaunujen kanssa liikkuminen sielläkin oli aika hankalaa, käytännössä yhteenkään tupaan ei vaunujen kanssa ollut asiaa, koska portaita riitti joka paikkaan. Onneksi sää oli hyvä, joten toteutimme kierroksen siten, että Pikkumurmeli nukkui vaunuissaan näyttelyhuoneiden ulkopuolella aina sen aikaa, kun piipahdimme sisällä. Vesisateella olisi pitänyt taas turvautua kantovälineeseen.

Myös Aboa Vetus & Ars Nova -museossa käytiin, sillä olimme hankkineet nyt tälle reissulle museokortit, joten pitihän niitä päästä hyödyntämään.

Turusta matka jatkui Raumalle ja tästä rustaan ihan oman postauksensa pikapuoliin.