Hyvää joulua!

Pikkumurmelin ensimmäinen joulu vietettiin mökillä Heinävedellä, luonnon rauhassa lumisessa metsässä järven rannalla isovanhempien kanssa. Pieni ihminen ei toki joulusta vielä mitään ymmärtänyt, mutta paketteja oli kiva rapistella ja niiden kulmia nakerrella. Ja voi kyllä niitä jo ilmestyikin kuusen alle ihan eri lailla kuin aiempina jouluina. Voin vain kuvitella, millainen meininki muutaman vuoden päästä on, vaikka kuinka yrittäisi pitää turhan kulutuksen minimissä... Hyvin on kyllä profiloitu tuo meidän muksu, kun paketeista löytyi mm. kaksi kappaletta kirjasta Pienen pieni vaellusopas (Calazo, 2017). Ja kaikista maailman kirjoista samaisen kirjan olimme paketoineet myös kummipojan joulupakettiin.

Joulukuusta ei meillä ole pitkään aikaan ollut, mutta nyt sellaisen sai kätevästi metsänhoidollisena toimenpiteenä oman tontin nurkasta. Lähes kaikki joulukuusenkoristeet olivat itse tehtyjä muutamaa kirpparilta löytynyttä olkitähteä lukuunottamatta. Valkoiset paperimassapallot ja paperimassatähdet on tehty liki parikymmentä vuotta sitten äidin lapsuuden joulukuusiin. Yksinkertaisuudessaan kaunis ja helppo idea oli leikata tuohesta sydämiä ja tähtiä ja pujottaa neulalla ripustuslanka niistä läpi. Historian havinaa on pyöreissä puunpaloissa, jotka on ripustettu ketjusilmukkalenkeillä oksiin: ne ovat alun perin Pikkumurmelin isomummolan kattolaudoista, jotka vaari naputteli uusiokäyttöön tämän mökin kattoon ja ympyrät jäivät jäljelle, kun sahattiin reikiä kattolamppuja ja muita sähkötöitä varten.

Virkatut lumihiutaleet ovat allekirjoittaneen käsialaa, mummille joululahjana annettuja joitain vuosia sitten. Ohje on helppo ja yksinkertainen, löytyy täältä, Ristiin rastiin -blogista. Näppäräsorminen virkkaaja tekee näitä parissa tunnissa tusinan. Hiutaleet on kovetettu tärkkäämällä ne sokeriliemessä. Tärkkäämättöminä olen käyttänyt niitä myös mm. joulukorteissa.