Vauvan pipo

Vauvan asusteita on mukava neuloa, kun valmista tulee niin nopeasti. Tämä pipomalli on nimeltään Tupsantei ja ohje löytyi kirjasta Klompelompe - Neuleita koko perheelle (Gummerus 2017). Alkuperäisessä ohjeessa lankana oli Klompelompe Merinoull, mutta koska sitä ei ihan lähimarketista saa, niin käytin suomalaista versiota suunnilleen samanpaksuisesta merinovillalangasta eli Novita Baby Wool -lankaa (väri 603, olki) ja tupsut tein valkoisesta seiskaveikasta. Puikot olivat kokoa 4 mm.

Pintakuvio pipossa on kaunista, hieman tavanomaisesta poikkeavaa palmikkokuviota ja söpöyspisteet takaavat viimeistään pienten antennien päissä kiikkuvat tupsut. Ainut harmi tämän pipon kanssa on se, että siitä tuli ehkä aavistuksen liian napakka eli kovin pitkäikäinen asuste siitä ei tälle lapselle tullut. Onneksi malli on sen verran helppo neuloa, että tarvittaessa illassa tai parissa pyöräyttää toisen samanlaisen.

Meidän pipopäällä on jo aika kova vauhti päällä nelikuiseksi pikkutytöksi. Pikkumurmeli on aina viihtynyt hyvin vatsallaan ja kun hän viime viikolla oppi kierähtämään selältään mahalleen, niin enää ei paljon muussa asennossa hereillä ollessa sitten ollakaan. Yritystä eteenpäin pääsemiseen on myös ollut jo pidempään, mutta liian liukas lattia tai alle ruttaantuva peitto ovat olleet torppaamassa näitä hyviä ponnistuksia. Toissapäivänä kuitenkin uudella sopivan nahkealla Ikean patjalla jahdattiin aina käden ulottuvilta karkuun lähtenyttä pehmopalloa pitkin patjan pituutta, joten nyt kai voi jo virallisesti todeta, että meillä osataan ryömiä! Toistaiseksi tämä taito vielä tosin vaatii sopivan alustan onnistuakseen.