Pikkumurmeli

Täällä hän nyt on: hurmaava, pieni, pörröpäinen, rakas tyttäremme, joka tällä hetkellä ja blogin puolella jatkossakin Pikkumurmelina tunnetaan. Yhteiseloa on harjoiteltu jo parin viikon ajan ja isä on napsinut jo kansiollisen verran kuvia tuoreimmasta perheenjäsenestämme. Vieraita on käynyt tiuhaan häntä ihastelemassa ja isä sai myös viettää ensimmäiset kaksi viikkoa kotona isyyslomalla.

Tuoreiden vanhempien elämä on nyt muuttunut radikaalisti siitä, mitä se oli vielä kuukausi tai puhumattakaan vuosi sitten. Kaikki pyörii nyt tuon pikkuisen ympärillä: elämä on vaipanvaihtoa, sylissä ja rinnalla oloa, vauvan kanssa lirkuttelua tämän ollessa hereillä. Hyvästit pitkille yhteisille pyörälenkeille tai vaellusreissuille nyt vähäksi aikaa. Onneksi Pikkumurmelimme on ainakin toistaiseksi ollut varsin tyytyväinen vauva, mitä nyt omassa sängyssä nukkuminen on välillä ylivoimaista, kun sylissä on niin paljon mukavampi köllöttää.

Vaikka ikää on vasta 15 päivää, niin tuntuu hän jo valtavasti kasvaneen siitä, millainen pikkunyytti meillä oli sairaalan perhehuoneessa kaksi viikkoa sitten. Silmät ovat auki paljon enemmän ja pikkuinen seurailee jo tarkasti katseellaan ympäristöään. Niinkin simppeli asia kuin rinnan imeminen oli alkuun vaikeaa, mutta nyt se sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Painoa ja jäntevyyttäkin näyttäisi jo tulleen mukavasti lisää.

Ukki toi prinsessalleen Niiskuneiti-mukin

Ihan neljän seinän sisälle vauvakuplaan emme ole jääneet, sillä onneksi kesävauvan kanssa saa ulkoilun aloittaa vaikka heti. Pikkumurmelin ensimmäisistä retkistä seuraavassa postauksessa.

Joensuun keskustassa Taitokorttelissa jätskillä