Joensuun bunkkerimuseo

Lauantaina kävimme tutustumassa yhteen Joensuun nähtävyyksistä, Marjalassa sijaitsevaan bunkkerimuseoon. Kyseessä on Salpalinjan linnoitus, jossa on nähtävillä kaksi kunnostettua teräsbetonibunkkeria ja ulkona juoksuhautoja, tykkejä ja panssariestekiviä. Salpalinjahan on talvisodan aluemenetysten jälkeen rakennettu 1200 kilometriä pitkä puolustuslinja Virolahdelta etelästä aivan pohjoiseen Jäämerelle saakka. Itä-Suomen alueella vesistöt loivat melko hyvin luonnon puolustuslinjoja, mutta valtavista kivenjärkäleistä tehtyjä panssariesteitä näkee ainakin Joensuun ja Kontiolahden seudulla vielä nykypäivänäkin ja lisäksi strategisiin paikkoihin, kuten juurikin tähän Marjalaan Höytiäisen kanavan suulle, rakennettiin järeämpiä puolustuslinnoituksia. Koskaan tällä paikalla ei kuitenkaan taisteltu, koska Joensuun korkeudella rintamalinja jäi Ilomantsin seudulle.

Oma ajatus bunkkerimuseossa käynnistä oli alkuun lähinnä, että "käydään nyt katsomassa, kun se nyt on vain kesäisin auki ja sisäänpääsykin ilmainen". Kokemus oli kuitenkin erittäin positiivinen ja kokonaisuudessaan vietimme alueella varmaan melkein pari tuntia, vaikka alkuun paikka kuulosti varsin pieneltä ja äkkiä läpi kävellyltä. Varmasti tärkein syy museokäynnin onnistumiselle oli reipas oppaamme, joka lähti kierrättämään meitä ihan privaattikierrokselle museon saloihin samalla meitä Suomen sotahistoriaan perehdyttäen. Paitsi että museoon oli ilmainen sisäänpääsy, niin mukavia museo-oppaita kierteli museovieraiden kanssa ympäri aluetta myös ihan veloituksetta. Opastetun kierroksen jälkeen käveltiin vielä kahdestaan kaikessa rauhassa alueella valokuvia ottaen.

Bunkkerialue rakennettiin vuosina 1940-41 ja parannuksia tehtiin vielä ennen suurhyökkäystä 1944. Rakennustyömaa oli aikamoinen, koska esimerkiksi pelkästään bunkkereiden seinillä oli paksuutta kolmatta metriä ja sen ajan välineillä ei rakentaminen ihan käden käänteessä käynyt. Bunkkerit oli suunniteltu kestämään puna-armeijan voimakkaimpien lentopommien täysosumat. Myös panssariestekiviä katsellessa sai miettiä, että jokainen yksittäinen kivi on vaatinut oman kuorma-autonsa sen siirtämistä varten, puhumattakaan kaikesta vaarallisesta räjäytystyöstä ennen kuin se on paikalleen osaksi panssariestettä saatu asetettua. Ja kuinka monta kilometriä noita kiviesteitä Suomen metsistä vielä löytyykään! Rakennustyömaan arjesta oli myös hyvä näyttely toisen betonikorsun sisällä.

Betonikorsut on kunnostettu matkailunähtävyydeksi 1990-luvun alussa ja bunkkerimuseoalue avattu yleisölle Marjalan asuntomessujen aikaan 1995. Kunnostustyö on tehty huolella ja korsujen yksityiskohtia oli sisältä kiinnostavaa tutkia. Ulkona juoksuhauta vaatisi jatkuvampaa huoltoa ja nyt Kontiorannan varuskunnan lakkauttamisen jälkeen työvoimakin on rajoittunut yksittäisiin kesäisiin talkoolaisiin, joten juoksuhauta oli paikoin romahtamassa.

Mikään esteetön museo ei bunkkerialue ole, sillä puistossakin liikkuminen tapahtuu pieniä polkuja pitkin ja pinnanmuotojakin löytyy. Bunkkereihin sisälle meneminen vaatii myös hieman kynnysten yli nousemista ja kumartelua, niin että näin jo lasketun ajankin mentyä ohi oli isomahaisella välillä hieman haasteita liikkua paikassa.

Tarkemmin infoa Joensuun bunkkerimuseosta löytyy täältä.