Kalliojärven kierros

Blogi ei ole kuollut tai kuopattu sen vuoksi, että Lapin vuotemme päättyi. Hiljaiselo huhtikuun ajan on johtunut lähinnä siitä, että a) emme ole kovin paljon ehtineet vielä reissuja Joensuun seudulla tehdä, b) ensimmäinen kuukausi Joensuussa elettiin väliaikaisessa kämppäratkaisussa eikä esimerkiksi kunnon kuvankäsittelynäyttöä ollut mukana, joten valokuviakaan ei ole oikein päästy vielä käsittelemään ja tietysti c) eli krooninen aikapula, etenkin viime aikoina illat ovat menneet pitkälti muuttolaatikoita purkaessa. Nyt olemme kuitenkin päässeet lopultakin asettumaan lopulliseen Joensuun kotiimme ja toivottavasti aikaa blogin päivittelyynkin jää taas paremmin.

Reilu viikko sitten vielä nautiskeltiin melkein hellekeleistä, mutta nyt perjantaina aamulla ulos ikkunasta kurkistaessa sai hieraista pariin kertaa silmiä, kun maata peitti ainakin 5 cm lumikerros, viikonlopun aikana sitä sateli vielä lisää. Tähän väliin on siis hyvä palata vähän ajassa taaksepäin talvea kohti ja laittaa kuvat huhtikuun alkupuolelta ensimmäiseltä Joensuun seudun retkeltämme, Kalliojärven kierrokselta, jotta saadaan taas blogi ajan tasalle kronologisessa järjestyksessä.

Kalliojärven kierros on noin 3,5 kilometriä pitkä päiväretkikohde vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Joensuusta. Reitti kiertää nimensä mukaisesti Kalliojärven ympäri ja on luokiteltu kallioisen maaston vuoksi vaativaksi, mutta meidän mielestämme vaativuuskertoimia tuli lähinnä lumessa tarpomisesta. Emme olleet uskoneet, että enää tähän aikaan vuodesta tarvitsisi lumikenkiä tai että joka tapauksessa reittiä olisi sen verran kuljettu, että hyvillä vaelluskengillä polulla pysytellen ei ongelmia olisi. Kaupunkiin verrattuna lunta oli metsässä kuitenkin vielä yllättävän paljon, eivätkä lumikengät olisi olleet ollenkaan liioiteltu apuväline. Polku itsessään oli kuitenkin ihan hyväkulkuista, mutta ei ihan lähiaikoina kuljettua, joten harha-askelia vanhan tamppautuneen polku-uran ulkopuolelle oli helppo ottaa ja sitten löysikin itsensä vähintään polveen asti uponneena hankeen.

Kierroksen varrella on yksi hyvin varusteltu laavu. Jos kierroksen kiertää vastapäivään, kuten me teimme, tulee tulipaikka vastaan vasta kierroksen loppupuolella. Paikka tuntui kuitenkin olevan suosittu ihan vain tulisteluun ja eväiden syöntiinkin ja suorin reitti laavulle löytyy siis lähtemällä myötäpäivään järveä kiertävälle reitille. Kesäisemmällä kelillä olisi mukava tulla katsastamaan tämä reitti uudelleen, maisemat olisivat todennäköisesti hyvin erilaiset kuin nyt varhaisena kevätpäivänä.