Lapin vuosi


Niin se yhdeksän kuukautta vierähti. Kaikkien aikojen kesä pyörähti kauniin ruskan kautta mustaksi kaamokseksi, joka taas uudenvuoden jälkeen alkoi valaistua aurinkoisiksi keväthangiksi. Nyt, kun suunniteltu työpätkämme Lapissa on päättynyt, on aika luoda katsaus menneeseen Posion vuoteen.


Heinäkuu

Sää oli mitä mahtavin ja kaikki täällä uutta ja ihmeellistä, joten kotona ei työpäivien jälkeen iltoja paljon vietettykään. Posio myös kuhisi vielä kesämökkiläisiä ja tapahtumatarjontaakin oli tavanomaista enemmän. Livojärvellä vietettiin iltoja uiden, pyörälenkeillä väisteltiin poroja, iltarasteilla suunnistamassa arvioitiin tulevia marjamaastoja. Hillaa poimittiin kymmenkunta litraa, vaikka kaikki valittivat huonosta hillavuodesta. Kuun päätteeksi vietimme viikonlopun Hossassa mökkeillen ja maastopyöräillen.


Elokuu

Upeat kesäkelit jatkuivat vielä melkein koko elokuun ajan, vaikka uimavedet jo alkoivatkin viiletä. Elokuussa kävimme tutustumassa ensimmäistä kertaa Posion tärkeimpiin luontokohteisiin: Riisitunturille ja Korouomaan, myös Kuoppavaaran seutu tuli tutuksi ja tehtiinpä sitä myös päiväreissu Syötteen maastopyöräreiteille. Yksi yö vietettiin laavulla joutsenten huutoa kuunnellen. Mustikkaa kertyi metsistä niin paljon, että kerääminen oli lopulta lopetettava ihan vain siksi, että pakastimesta loppui tila. Kuusamon suurpetokeskuksessa käytiin moikkaamassa Juuso-karhua.


Syyskuu

Kesäkeleistä nautittiin vielä parina syyskuisenakin viikonloppuna, Oulussa kävimme huhkimassa läpi elämämme ensimmäisen triathlonin ja hauskaa oli. Sitten koitti syksy ja tuli ruska. Ruskaa ihasteltiin monilla metsäretkillä eri suunnilla Posion ympäristössä. Erityisesti näkymät Korouoman Piippukalliolta jättivät unohtumattomat muistot. Vielä syyskuun lopullakin tarkeni yöpyä linnustusreissulla laavussa. Ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat 28.9, joskaan mitään ei vielä maahan jäänyt.

Lokakuu

Virallinen ensilumi satoi 5.10, mutta suli toki parin päivän aikana heti pois. Alkoi harmaa ja työntäyteinen syksy, suurimman osan viikonlopuista olimme joko reissussa etelämpänä tai töissä kellon ympäri, joten suuremmin ei retkeilylle aikaakaan olisi ollut. Ranualla pyörähdimme eräänä sunnuntaina moikkaamassa eläintarhan leikkisiä jääkarhuja. Piristystä viikkoihin toi kansalaisopiston keramiikkakurssi, pitihän nyt Posiolla ollessa keramiikkaa tehdä!


Marraskuu

Syksy jatkui vieläkin pimeämpänä, koska lunta ei vain kuulunut, vaikka päivät lyhenivät lyhenemistään. Muutama syksynharmaa metsäretki tehtiin, mm. pieni karhunkierros käytiin kävelemässä ja Rukalla valloitettiin Valtavaara. Töitä tehtiin varmaan enemmän kuin laki sallii.

Joulukuu

Virittäydyimme joulunodotukseen tekemällä viikonloppureissun Rovaniemelle, jossa käytiin Joulupukkia tapaamassa. Maa oli musta edelleen tuolloin, mutta Pukin kylä jo joulumielisiä turisteja täynnä. Pysyvä lumi tuli Posiolle lopultakin itsenäisyyspäivänä ja sen myötä päivät muuttuivat jo astetta valoisammiksi, vaikkei aurinko päiväaikaankaan oikein tahtonut pilvipeitteen takaa näyttäytyä. Hiihtokausi avattiin joulukuun puolivälissä ja sen jälkeen kilometrejä onkin kertynyt jo enemmän kuin minään aiempana talvena. Joulunpyhiksi lähdimme Saariselälle hiihtelemään ja fiilistelemään kaamosta. Uudenvuoden aatonaattona Riisitunturilla näimme taas pitkästä aikaa auringonsäteet.

Tammikuu

Tammikuussa hiihdettiin niin ladulla kuin umpihangessakin. Pakkanen paukkui välillä kolmessakymmenessä asteessa, mikä jossain määrin vei suurimpia retkeilyhaluja. Auttikönkäällä käytiin pyörähtämässä sekä tietysti Kuoppavaaran maastoissa

Helmikuu

Päivän piteneminen alkoi jo tulla selkeästi esiin ja lämpötilatkin alkoivat tasoittua inhimillisemmiksi, joten retkeily yleensä sukset jalassa alkoi maittaa taas paremmin. Lisäksi saimme pariin otteeseen vieraita käymään täällä Posiolla hiihtolomalla, joten hyviä syitä käydä uudelleen meille jo tutuiksi tulleissa paikoissa saatiin. Päivän nopean pitenemisen huomasi näin pohjoisessa vielä selkeämmin kuin Kuopion leveyksillä ja valon määrän lisääntyminen valtavilla loikilla oli liki päivittäinen ihmetyksen aihe.

Maaliskuu

Hankikantokeleillä suihkimme innoissaan menemään lähitienoiden metsissä. Myös Lapin vuotemme ensimmäiset (ja ainoat) revontulet maltoimme käydä ihailemassa Kellinniemen laavulta yhtenä iltana. Suojakelien tulo pilasi hyvät hankikelit ja luntakin tuprutteli pitkin kuuta siinä määrin, että sen siunailusta tuli päivittäinen puheenaihe kahvipöydissä ja kassajonoissa. Paikallislehti Kuriiri kertoi Posion mittauspisteellä olleen kuun lopulla 97 cm lunta, aivan metriin ei päästy. Paikallislehti jaksoi joka viikko ilahduttaa meitä tarkoilla tilastoilla sen hetkisistä työttömyysluvuista ja lumensyvyydestä, lisäksi saatiin aina lukea sympaattisia pikku uutisia paikallisista tärkeistä tapahtumista, kuten salametsästetyistä poroista, bongatuista töyhtöhyypistä, karanneista hevosista tai kulloinkin järjestettävistä kansalaisopiston kursseista tai kylätapahtumista. Mitä me nyt keskiviikkoisin luemme Joensuussa?


Kaiken kaikkiaan yhdeksän kuukauden pätkämme Posiolla jätti jälkeensä unohtumattomia muistoja ja päätöstä lähteä tähän seikkailuun ei ole tullut kaduttua missään vaiheessa. Päällimmäisenä Lapin vuodestamme jäi mieleen tietysti pohjoisen upea luonto ja sen vaihtelu vuodenaikojen mukana. Seuraavaksi pääsemmekin sitten tutkimaan Pohjois-Karjalan retkeilymaastoja ja luontokohteita. Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan! Toki kaikenlaisia muutoksia elämään on tämäkin vuosi tuomassa tullessaan, tästä enemmän myöhemmin...

Kommentit