Hankikanto

Kevään paras hankikantokeli koettiin maaliskuun alussa. Helmikuun loppupuolen suojakelit olivat kovettaneet hangen sopivasti kantamaan metsäsuksia eikä uutta pehmoista lumikinosta ollut vielä ehtinyt kertyä päälle, kuten kävi muutamaa päivää myöhemmin. Lunta onkin sittemmin tupruttanut ainakin Posiolla sen verran riittävästi, että metrin rajapyykkiä jo hätyytellään. Näinhän tässä yleensä tuppaakin käymään: syyspuolella maristaan, kun ei lunta tule ja kevätpuolella aletaan huokailla, kun sitä tulee liikaa.

Hyödynsimme hankikelit hiihtoretkellä Kuulean laavulle Korouoman retkeilyalueen eteläosissa. Täälläkin oli tullut käytyä sulan maan aikaan, mutta vasta nyt lähdimme testaamaan maaston hiihtokelpoisuutta.

Eväänä meillä oli parin jämämakkaran lisäksi termarillinen punajuurikeittoa. Tarjoiltuna höyryävän kuumana Kupilkasta smetananokareen kera olo oli kuin paremmassakin ravintolassa.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.