Oma umpihankilatumme saatiin lopultakin muutama viikko sitten auki Kuoppavaaran laavulle saakka. Näitä umpihankihiihtelypostauksia alkaa jo täällä blogin puolella olla enemmän kuin tarpeeksi, mutta eihän näitä maisemia voi olla fiilistelemättä ja laittamatta näitäkin kuvia tänne! Varsinkin, kun nyt kevään ensimmäisten plussakelien jälkeen nämä kuuran peittämät maisemat ovan enää muisto vain.
Kuoppavaaran laavulle ja itse asiassa vielä pidemmällekin Karitunturille saakka on jo nyt hiihtolomakauden alettua ajettu ihan oikeakin hiihtolatu, mutta tuolloin muutama viikko sitten ei se vielä ollut auki. Ja onhan tuossa itse avatussa omia teitä kulkevassa umpimetsän ladussa ihan oma tunnelmansa ja se on paljon kiinnostavampi hiihtää kuin moottorikelkalla pohjustettu reitti.
Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti