Auttiköngäs

Tammikuun lopulla löytyi Posion kulmilta vielä yksi aiemmin kiertämätön retkeilypolku. Auttiköngäs sijaitsee niukasti Rovaniemen puolella kunnanrajaa ja tarjoaa retkeilijälle maisemia Auttijoen varren kuohuista aarniometsään, sodan aikaisiin varustuksiin ja näkötorniinkin.

Pakkasta oli tuona päivänä vielä reippaasti yli 20 astetta, joten turhan lämmin reissu ei tälläkään kertaa ollut. Auttikönkään parkkipaikalla on kesäkuun alusta syyskuun loppuun myös kahvila vanhassa savottakämpässä, mutta luonnollisesti hyytävänä tammikuisena sunnuntaipäivänä paikka oli aika hiljainen. Kiersimme noin 3,5 kilometrin mittaisen luontopolun vastapäivään.

Aivan alkumatkasta jo kohtasimme itse Auttikönkään vesiputouksen ja vanhan tukinuittorännin. Koskikaroja olimme tulleet katsomaan, mutta niitä ei näkynyt ja melkein koko joki oli aivan kovinta pudotusta lukuun ottamatta jäässä. Jäällä näkyi saukon jälkiä.

Reitti jatkui pitkin kapean rotkolaakson reunaa. Uoma, jossa joki kiemurtelee, on itse asiassa jatkoa samalle rotkolaaksolle, joka kauempana etelässä muodostaa Korouoman upean kanjonin. Metsä polun ympärillä oli vanhaa ja nyt talvikelillä ihanan hiljaista ja rauhallista. Ilahduttavasti polulla liikkujia oli tammikuun pakkasista huolimatta kuitenkin jäljistä päätellen ollut ainakin muutama samalle viikonlopulle. Lumikengät olimme varanneet autoon varmuuden vuoksi mukaan, mutta polku oli jo kovettunut sen verran, ettei niitä tarvinnut ottaa maastoon mukaan.

Auttijoen varren laavulla olisi ollut makkaranpaistomahdollisuus, mutta vielä ei meillä nälkä kurissut, joten matka jatkui kavuten toisella puolella Auttijokea Könkäänvaaralle ja sen huipulla vielä näkötornille maisemia katselemaan. Alkumatkan auringonvalo oli jo ehtinyt hiipua pilvien taakse, joten maisemat olivat melko usvaiset.

Perillä parkkipaikalla olimme suunnitelleet tulistelevamme vielä retken päätteeksi savottakämpän pihalla olevalla laavulla, mutta sen edessä olikin tulenteon kieltävä kyltti, joten makkarat jäivät toiseen kertaan. Parempiin suihin popsittiin vain ruisleivät ja lämmikkeeksi riitti termarilämmin tee.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.