Riisitunturi talvella


Viime vuoden viimeisenä viikonloppuna lähdimme tähyämään yli kuukauden hukassa horisontin ja pilvipeitteen takana ollutta aurinkoa Riisitunturille. Reissulta tuli niin paljon upeita kuvia, että työ ja tuska oli valita parhaimmat tänne blogin puolelle ja ehkä sen vuoksi kestikin kolme viikkoa ennen kuin inspiraatio viimeistellä tämä postaus saatiin.




Tylsien työaikojen vuoksi pääsimme jälleen lähtemään retkelle myöhemmin kuin oikeastaan haluaisimme, etenkin tähän aikaan vuodesta, kun valoa on muutenkin vähän. Kello oli siis jo yksi, kun pääsimme parkkipaikalta aloittamaan kapuamisen kohti tunturin lakea. Aurinko loi parhaillaan viimeisiä säteitään tunturin ylle ja valo oli upea. Ensimmäistä aurinkoista päivää viikkokausiin oli meidän lisäksi tullut Riisille ihastelemaan muutama muukin. Parkkipaikka oli saapuessamme aivan täynnä, vaikka paras retkeilyaika päivänvalon suhteen oli jo melkein ohi. Oli melkein koomisen näköistä katsella tunturin huipulta eteläistä rinnettä, jossa melkein joka kuusen vieressä seisoi kuvaaja kamerajalustansa kanssa tallentamassa auringonlaskun tunnelmaa.





Vaikka aurinko oli painunut mailleen, riitti kirkkaalla ilmalla valonkajoa taivaalta vielä pariksi tunniksi varsinaisen auringonlaskun jälkeenkin. Porukkaa näkyi paljon pitkin koko reitin vartta ja nuotiopaikalla Riisin autiotuvan kupeessa sai melkein jonottaa tulille makkaranpaistoon. Elettiinhän vielä uuden vuoden aatonaattoa ja joululomakautta kiivaimmillaan, joten lomalaisia riitti Rukalla, josta Riisitunturi ei päiväretkikohteena ole kaukana. Paluumatkalla polun varresta avautuikin hyvin näkymä Kitkan yli Rukan rinteille. Kyllä me vaan mielummin vietämme vapaa-aikamme kuitenkin erämaan rauhassa kuin tuolla valomeren seassa...


Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.

Kommentit