Joululoma Saariselällä

Yhdeksän kuukauden työputkemme ainut varsinainen loma, viiden päivän vapaa joulun yli, vietettiin perhepiirissä Saariselällä. Kesällä hieman pohditutti, kannattaako sitä lähteä jouluksi vielä pohjoisemmaksi, kun Lapissa ollaan joka tapauksessa, mutta tämän talven lumitilanteen ollessa tämmöinen ei yhtään haitannut päätyä paremmille lumimaille.

Kiilopäällä on tullut vietettyä joulu jos toinenkin, mutta tällä kertaa kaikki Kiilopään mökit oli jo myyty niin ajoissa täyteen, että jouduimme tyytymään mökkiin Saariselän puolelta. Tämä olikin jälkiviisaana onni onnettomuudessa, koska näinkin pohjoisessa oli lumitilanne vielä sen verran heikko, että Kiilopäältä käsin olisivat hiihtolenkkivaihtoehdot olleet aika rajalliset. Saariselältä sentään oli latuja useampaan suuntaan ja Piispanojan laavun kautta kulkeva 9 kilometrin ympyrälenkki juuri sopiva saunalenkiksi.

Ladulla taitettiin viiden päivän aikana matkaa vähän innokkuudesta riippuen 80-90 km. Mukavin latu vastapäivään hiihdetyn Piispanojan lenkin lisäksi oli pätkä Saariselältä Luttoon. Tuolla ei ollut aiemmin tullut hiihdeltyä, koska se oli sen verran kaukana Kiilopäältä. Reitti kulki mukavan polveilevasti pitkin puron reunaa UKK-puiston laitamilla. Sen sijaan Saariselkä-Laanila -latu oli hieman ikävä, koska väentungos oli välillä sellainen, että varsinkin perinteisen ladulla mentiin jonossa peräkanaa. Toki välillä oli hauskaa seurata ensimmäistä kertaa suksilla olevien aasialaisturistien yrityksiä päästä enemmän eteenpäin kuin taaksepäin suksillaan. Vain aamulla klo 7 ladulla sai hiihdellä kaikessa rauhassa. Samoin Kakslauttasen ympäristössä oli välillä turistien vuoksi liki vaarallista, kun latua käytettiin niin pulkkamäkenä kuin kävelyreittinäkin.

Ehdittiin sitä hiihtelyn ohella myös huiputtaa pari tunturia lumikengillä. Hyytävän kylmänä aatonaattona kavuttiin Iisakkipään huipulle ja Tapaninpäivänä käytiin tutulla Kiilopäällä kääntymässä. Iisakkipäällä oli pakkasta parikymmentä astetta ja lisäksi navakka tuuli puhalsi ilman tuntumaan vielä paljon tätäkin jäisemmältä. Lumikenkiä ei kyllä kierroksella olisi tarvinnut, koska reitti oli niin hyvin tamppautunut kulkijoiden askelten alla. Aivan tunturin laella ei edes ollut lunta kuin väriksi vain, sillä tuuli oli puhaltanut kaiken pois.

Kiilopäällä oli enää leppoisat kahdeksan pakkasastetta ja yllättäen melkein tyyntä. Huipulla pilviverhokin välillä raottui ja paljasti muutamaksi sekunniksi ympäröivät tunturimaisemat ennen kuin taas peitti huipun valkoisuuteen.

Arki jatkuu taas Posiolla. Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.