Pieni Karhunkierros

   

Jos kesä ja ruska-aika olivat meidän Lapin-vuonnamme aivan mahtavat, niin ei kai voi olettaa, että samanlainen tuuri jatkuu vuodenajasta toiseen. Lunta ei vaan näy eikä kuulu. Nyt sentään se läpitunkemattoman pimeä sumu- ja tihkukeli on vaihtunut rapsakaksi pikkupakkaseksi. Vaikka päivä vielä lyhenee, niin silti tuntui valoa tulleen reilusti lisää kelin selkenemisen myötä. Ainakin saadaan hyvät luistelujäät tätä menoa, jos lumeton pakkanen vielä pitkään jatkuu. Lämmin osanottomme vain kaikille Lapin matkailuyrittäjille, hyvä se meidän on surkutella hiihtokelien puutetta, kun oma leipä ei ole siitä kiinni.

Karhunkierros ja Oulangan kansallispuisto ovat meillä olleet to-do-listalla pitkään, mutta aina jonkin muun jalkoihin jääneet. Nyt kun syksyn vaelluskelit jatkuivatkin odotettua pidempään, niin sopiva tilaisuus lähteä kipaisemaan Pieni Karhunkierros tarjoutui pari viikkoa sitten, kun joka tapauksessa olimme muissakin asioissa Kuusamon suunnalla. Mieluummin oikeastaan kiersimme sen tähän aikaan vuodesta kaikessa rauhassa kuin kuumimpaan ruska-aikaan tuhannen muun turistin kanssa jonossa kävellen ja makkaranpaistovuoroa odotellen.

Nyt sumuisena maanantaipäivänä ei nuotiopaikoille todellakaan ollut ruuhkaa. Itsemme lisäksi ehkä vajaat parikymmentä muuta ihmistä matkan varrella näkyi, mikä toki olisi missä tahansa muualla Suomen retkeilyreiteillä paljon vuodenaika, sää ja viikonpäivä huomioiden, mutta tällä Suomen suosituimmalla vaellusreitillä taitaa vuoden kaikkina päivinä olla vähintään tämän verran liikennettä.

Pieni Karhunkierros on keskivaativaksi rankattu reitti, mutta tämä johtuu vain sen pituudesta (12 km) ja ennen kaikkea tiukoista pinnanmuodoista, lähinnä Kallioportin luona, jossa reitin vastapäivään kiertävä joutuu kapuamaan n. 100 metrin nousun jyrkkiä portaita pitkin. Muuten Pieni Karhunkierros on aloittelijaystävällinen ja hyväkuntoinen retkeilyreitti, joka tarjoaa monipuolisen kattauksen erilaisia toinen toistaan hienompia maisemia: jyrkkiä kallioita, riippusiltoja, vesiputouksen, Kitkajoen rantamaisemia ja koskia, metsälampia ja -soita, vanhan myllyn ja lukuisia hyvässä kunnossa pidettyjä taukopaikkoja. Välillä polku tuntuu liiankin leveältä kapeampiin metsäpolkuihin tottuneelle.

Me kiersimme reitin vastapäivään ja saimme siis jo matkan alkupuolella ihailla Kitkajoen kuohuja ja Jyrävän näyttävää vesiputousta. Makkaranpaistotauko pidettiin Jyrävän maisemissa Siilastuvan kupeessa. Utelias ja ihmisiin tottunut kuukkeli tuli ihmettelemään puuhiamme ja äkkiä nuotion päältä ritilältä lähti yksi eväsleipä lentämällä parempiin suihin. Röyhkeäksi tullut lintu yritti vielä toistamiseen verottaa eväitämme, mutta osasimme jo makkaratikun kanssa hutkimalla puolustautua aktiivisemmin ja loput eväät välttivät saman kohtalon. Kuukkeleita näkyi monilla muillakin taukopaikoilla ja niiden pyöreydestä päätellen olivat muutkin olleet eväsaikaan paikalla.

Nousu Kallioportin vasta tänä kesänä kunnostettuja rappusia pitkin nostatti mukavasti sykettä. Maisemat olisivat varmaan vähemmän sumuisena päivänä olleet vieläkin hienommat, mutta kelpasi siellä kalliojyrkänteen laella nytkin tasailla hengitystä ja katsella alla aukeavaa Oulangan kansallispuistoa. Tuli muuten taas uusi kansallispuisto bongattua toiselle meistä. Takaisin autolle ehdimme sopivasti juuri pimeyden laskeutuessa.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.