Kuurankukkia ja lintusaalista

Viime viikonloppu valkeni lauantaina pirtsakassa pakkaskelissä. Taivas oli kirkas ja elohopea näytti aamukuudelta -7 astetta. Täydellinen linnustuskeli siis. 

Suuntasimme taas varhain aamulla samoille soille kuin viime viikonloppunakin. Soilla kävely oli nyt huomattavasti kuivempaa, kun rahkasammalikko oli vielä yön pakkasesta koppuraista ja kulkijaa hyvin kantavaa. Teerenpulinaa alkoi kuulua jo alkumatkasta, mutta alkuun vain pari riekkoa näyttäytyi meille. Lopulta kuitenkin saavuttiin suolle, jonka puihin oli juuri lennähtänyt useampi latvalintu. Seisaaltaan ammuttuna tipahti männystä kiväärillä akkateeri, nuori tämän kesän lintu. Tietysti mätkähti pakkasesta koppuraisen kuivan suon kutakuinkin ainoaan vesilätäkköön. Suolle jäi vielä useampi lintu ihmettelemään hienosti kiväärihollille, mutta meille riitti tämä yksi lintu aivan mainiosti. Käveltiin vielä lenkki loppuun ja matkan varrella näkyi vielä lisää latvateeriä, joita tiirailtiin kiväärin tähtäimen läpi, mutta annettiin jäädä kantaa vahvistamaan. Muutaman tunnin aamulenkin jälkeen paistettiin taas lounasmakkarat nuotiolla ennen kotiinpaluuta. Sen verran vilu kuitenkin tuli, että sauna piti lämmittää jo päivällä.

Kotona teeri jäi pyörävaraston seinustalle riippumaan. Tuoreeltaan ei nyt saada sitä pataan, koska ollaan juuri perjantaina lähdössä etelänmatkalle (Kuopioon siis), eikä sitä aikaisemmin ole voinut vielä ruuaksi laittaa, koska näillä ulkolämpötiloilla ei parin päivän riiputus riitä. Onneksi pakastimesta on jo sen verran marjaa saatu syötyä pois, että sinne saadaan huomenna yksi nyljetty lintu mahtumaan. Teeripataohjetta seuraa sitten myöhemmin.

Purojen reunukset ja soiden kasvit olivat kauniisti kuuran tai jään kuorruttamia. Pakkasta oli alavilla soilla ollut varmasti kymmenkunta astetta yöllä. Talvi tekee hiljalleen tuloaan täällä. Ensimmäiset lumihiutaleet nähtiin Posiolla jo perjantaina 28.9, mutta maahan sitä ei vielä jäänyt, joten varsinaisesta ensilumesta ei voine puhua vielä. Kovin montaa viikkoa tässä tuskin kuitenkaan enää maa mustana menee.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.