Iltatulilla

Hämärä tulee jo aikaisin. Tällä viikolla vielä entistä aiemmin, kiitos viisareidensiirtelyn. Nyt jo töistä lähtiessä saa kaivaa pyöränlampun esiin ja kotona sytyttää pihalyhtyyn tuikun palamaan. Lunta on jo kevyt harsopeite, se tuo mukavasti valoa muuten pimeään lokakuun loppuun. Valitettavasti tuo taitaa huomenissa jo sulaa pois.

Kuten jo aiemmin tuli todettua, niin viime aikoina olemme olleet useita viikonloppuja poissa Posiolta joko työn tai koulutuksen tiimoilta ja mitään isompia luontoretkiä ei siis ole ehditty tekemään. Muutamana arki-iltana on kuitenkin pitänyt päästä pois ihmisten ilmoilta ja tuolloin olemme suunnanneet iltatulille eripuolille Livojärven rantoja.

Muutama viikko sitten kävimme testaamassa Kellinniemen tulipaikan Livojärven etelärannalla kauniilla niemekkeellä. Tuolloin valoa riitti vielä pari tuntia työpäivän jälkeenkin ja saatiin ikuistettua Livolle tyypillisiä hiekkarantoja. Tämä olisi ollut hieno retkikohde aiemmin kesälläkin: upeat hiekkarannat kahden puolen laavua. Vieraskirjan mukaan kävijöitä olikin kesäsesongin aikana käynyt paljon.

Viime viikolla taas suuntasimme tutumpaan osaan Livoa, Hirsiniemelle. Tällä kertaa oli jo pimeä, kun päästiin perille. Nuotio viriteltiin rannan tulipaikalle, vaikka laavun luoksekin olisi tulet saanut. Makkaranpaiston lomassa nousi myös täysikuu rantaa valaisemaan ja ilman ollessa niin kirkas näki rannalla liikkua oikein hyvin ihan ilman lamppuakin kuun valossa. Pitkällä valotuksella saatiin taianomaisia kuvia vaahtokarkkien paistelusta.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.