Höyheniä, käpäliä ja karvaisia kuonoja

   

Viime sunnuntaina pääsimme pitkän työputken päätteeksi pitkästä aikaa viettämään vapaapäivää ja toki siihen oli keksittävä jotain sopivasti arjesta irrottavaa puuhaa. Päädyimme lähtemään minilomalle Ranualle ja totta kai suuntana siellä oli kunnan vetonaula eli eläinpuisto. Keli ei ollut mairittelevin, mutta muutamasta plusasteesta ja tihkusateesta huolimatta turisteja, joista suurin osa vaikutti olevan ulkomailta, riitti eläinpuiston poluilla.

Koko reissun parasta antia olivat tietysti jääkarhukaksikko Sisu ja Venus. Enää näistä oli vaikea erottaa, kumpi oli emo ja kumpi pentu, koska pian 2-vuotias Sisu oli jo täysikasvuisen jääkarhun kokoinen. Jääkarhut erotti toisistaan vain lähinnä siitä, että nuorempi karhu oli äitiään innokkaampi peuhaamaan pallonsa ja autonrenkaan kanssa. Leikkisiltä vaikuttivat kuitenkin molemmat jääkarhut ja pientä painia keskenään käytiin melkein jatkuvasti ja uima-altaassa nähtiin aikamoista taitouintia ja kuviokelluntaa tältä parivaljakolta. Kesäaikaan jääkarhuaitauksella käy ilmeisesti aikamoinen turistikuhina, mutta nyt saimme suurimman osan ajasta seurailla karhujen touhuja ihan ylhäisessä yksinäisyydessä.

Kakkospaikan kisassa kiinnostavimmista otuksista voitti saukko. Se näytti löytäneen altaastaan optimaalisimman liukumisreitin: seinästä vauhti ja reipasvauhtinen liuku veden alla selällään vinosti kohti toista seinämää, siitä taas potkaisu vauhtia ja selällään kohti kiveä, josta pääsi kätevästi kiepahtamaan ylös altaasta ja kipittämään liukuradan lähtöpisteeseen.

Pronssisijalle ylsi ehkä hieman yllättäen vaivaishiiri, tai tarkemmin sanottuna kokonainen vaivaishiiriperhe. Peukalon kärkijäsenen kokoiset Euroopan pienimmät jyrsijät vilistivät terraariossaan kuka missäkin puuhissa niin, ettei katsojalle tullut tylsää hetkeä niitä seuratessa. Suloisin näky oli oksalla toinen toisensa päällä torkkuva keko vaivaishiiriä.

Söpöjä olivat myös kylki kyljessä pesässään nukkuvat majavat, toisiaan jahtaavat villisian pikkuporsaat ja myhäilevän näköiset tunturipöllöt. Nyt voi taas hetken aikaa kuvitella tunnistavansa eri pöllölajit toisistaan.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.