Makumatka Tadžikistaniin

Viime viikonloppu maakuntamatkailtiin Posiolta Kuopioon ja Jyväskylään saakka ja takaisin, kaikki tämä parin päivän aikana, mutta mitäpä sitä ei tekisi pitkästä aikaa vanhoja opiskelukavereita nähdäkseen. Tämä postaus ei kuitenkaan kerro viime viikonlopusta vaan sitä edellisestä. Ehdittiin nimittäin toissa sunnuntaina vielä ulkoilemasta palattuamme lähteä makumatkalle Tadžikistaniin.

Tadžikistanista löytyi tähän mennessä kokeilluista makumatkakohteista vähiten reseptejä netistä. Joskus se tosin voi olla helpottava seikka, koska valikoiman runsaus aiheuttaa joskus kuolan valumista ja vaikeuksia tehdä valintoja. Tadžikistanilaisella keittiöllä, kuten ylipäätään useimmiten muuallakin, on paljon yhteistä naapurimaiden ruokakulttuurien kanssa. Venäläinen, uzbekistanilainen ja afganistanilainen keittiö jakavat monia yhteisiä ruokalajeja tadžikistanilaisen kanssa. Me päädyimme tekemään qurutobia, perinteistä pataruokaa, jota varten meidän piti vielä erikseen valmistaa qurut-juustoa ja fatir-leipää. Lisäksi teimme non-leipää ja jälkiruoaksi rusinoilla ja saksanpähkinällä täytettyjä voitaikinatyyppisiä leivonnaisia.

Tämänkertaiset kokkailut olivat tähän mennessä tekemistämme ruoista työläimpiä. Sähkölasku kiittää tuntikausia päällä olleesta uunista. Qurutobia varten tehtiin ensin qurut-juustoa paistamalla jogurttia uunissa puolisentoista tuntia. Samalla hautui parin tuntia pataan tuleva liha tomaattikastikkeessa. Uunissa herottuneesta jogurtista paineltiin neste harsokankaan läpi pois ja tehtiin juustopallukoita, joista osa jätettiin sellaisenaan syötäviksi ja osa kipattiin qurutob-pataan. Lisäksi pataan tuli fatir-leipää, josta kuva yllä. Todella mielenkiintoinen rakenne, joka saatiin aikaan rullailemalla taikinaa tietyllä tavalla. Lopuksi kuulloteltiin sipulia kullanruskeaksi ja yhdistetiin kaikki ainekset. Lopputulos oli todella herkullinen ja ainoa asia, mikä harmitti syöjiä, oli se, että samalla vaivalla olisi voinut tehdä vaikka tupla-annoksen. Resepti täältä.

Non-leipä on perinteisesti hyvin koristeelliseksi paineltua. Suoraan uunista se olikin oikein hyvää, kuten vastapaistettu leipä yleensäkin. Taikinan jujuna oli jogurttipohjainen taikina ja munamaidolla voideltu kullanruskea pinta. Resepti täältä.

Jälkiruokareseptin löytäminen oli hieman hankalaa. Tälle löytämällemme reseptille ei muuta nimeä löytynyt kuin ”tadžikistanilaiset tuorejuustokeksit” ja tarinana niiden takaa sen, että reseptin kirjoittajan tadžikistanilaisen ystävän äiti oli niitä tehnyt. Mielihyvin kuitenkin uskottelimme itsellemme syövämme jotain perinteistä paikallista herkkua. Hyvää ainakin oli ja näitä tehtiin viime viikolla vielä uudemman kerran Jyväskylän reissulle tuomisiksi.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.