Juuso-karhu ja kaverit



Lauantaina suuntasimme Isolle Kirkolle, eli Kuusamoon. Pari muuta asiaa tuli samalla reissulla hoidettua, mutta varsinaisena kohteena oli kolmisenkymmentä kilometria Kuusamosta etelään sijaitseva Kuusamon suurpetokeskus. Paikka vilahtelee aina silloin tällöin mediassa, kun sen perustajaa Sulo Karjalaista haastatellaan tämän pitkästä urasta karhujen "varaemona". Ainutlaatuinen onkin Karjalaisen suhde karhuihin, joita hän on orpoina pentuina ruokkinut tuttipullolla ja jotka mies vielä nykyäänkin saattelee talviunille kylki kyljessä. Tunnetuin karhuista taitaa olla Juuso, 16-vuotias ja liki 500-kiloinen jätti eli todennäköisesti yksi maailman suurimmista ruskeakarhuista, jonka kanssa Karjalaista usein kuvataan suukottelemassa ja halailemassa. Onpa Juuso luonut uraa myös taiteilijanakin. Keskuksessa asustaa myös kuusi muuta karhua, joista nuorimmaiset kaksoset syntyivät keskuksessa viime talvena.



Paikan suosio yllätti meidät. Koska lauantaiaamupäivä oli kovin sateinen ja sumuinen, ajattelimme, että tuskin kovin suurta yleisöryntäystä on, mutta jo parkkipaikka oli melkein täysi ja noin 45 minuuttia kestävällä opastetulla kierroksella tarhan ympäri oli kolmisenkymmentä henkeä mukana ja se oli kuitenkin vain yksi monista päivän aikana lähtevistä opastuksista. Pääsymaksu 10 euroa aikuisilta ja 5 euroa lapsilta ei päätä huimannut ja vastineeksi sai hyvän opastetun kierroksen alueen ympäri. Karhujen lisäksi nähtävänä oli myös poroja, koirasusia, ilveksiä ja kettu. Ahma-aitauskin alueella oli, mutta siellä ei tällä hetkellä asukkaita ollut. Meillä oli tuuria, koska muilla päivän kierroksilla ja muutenkin viime päivinä Juuso oli kuulemma laiskotellut omassa kopissaan eikä ollut viitsinyt tulla maistelemaan hunajatikkaria kävijöiden iloksi. Meidän kierroksella tämä jättiläinen kuitenkin malttoi kömpiä pesästään ulos. Hauskaa seurattavaa oliva myös karhunpennut, jotka olivat kooltaan jo suurehkon koiran kokoisia, mutta silti vielä pentumaisen leikkisiä ja kirmailivat ympäri aitausta ja kiipeilivät emonsa päällä hunajatikkua hamuamassa.



Koirasusien aitauksessa saimme seurata tiukkaa laumahierarkiaa siitä, kuka saa ottaa aitaukseen heitetyt herkkupalat itselleen. Ilvesaitauksessa olisi kuulemma myös ollut pieni pentu, mutta tämä pysytteli meiltä piilossa. Sen sijaan yksi pentuna toisen silmänsä loukannut ilves kulki aidanvierustalla uteliaana ja makupalojen perässä.



Kiinnostava ja käymisen arvoinen paikka kaiken kaikkiaan ja lähellä päätietä, joten siellä on helppo piipahtaa vaikka matkan varrella. Sulo Karjalaisen elämästä on myös tänä vuonna julkaistu kirja Karhumies.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.


Kommentit