Ookko nää ollu Oulussa?


Häälahjaksi saatiin viime kesänä lippu.fi:n lahjakortti ja kehotus käyttää se johonkin, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Posiolla ei yllättäen lahjakortille sopivia tapahtumia ollut tarjolla ja Kuusamossakin varsin niukasti. Onneksi Oulusta löytyi tapahtumia heinäkuun helleviikonloppujen ratoksi. Kumpikaan meistä ei yhteenlasketusta 56 vuoden iästä huolimatta ollut kertaakaan elämässään käynyt millään kesäfestareilla, joten nyt oli sen aika. Ilosaarirock tai Kuopio Rock olisivat kiinnostaneet enemmän, mutta maantieteellisestä sijainnista johtuen päädyttiin viime viikonloppuna Ouluun Suomipop-festivaaleille.


Perjantaina työpäivän jälkeen ajettiin Google Mapsin maisemareittejä pitkin Ouluun, jossa ehdimme parahiksi Apulannan keikalle. Perjantai-iltana kuunneltiin myös Haloo Helsinkiä ja muutama ensimmäinen kappale comebackin tehneeltä TikTakilta. Lauantain ohjelmassa taas oli Neljää ruusua, Abreuta, Yötä, Anna Erikssonia ja Pariisin kevättä. Paras oli Apulanta, samoin Pariisin kevät uudempia ja oudompia teknokappaleita lukuun ottamatta, myös Haloo Helsinki veti hyvän keikan. Totesimme kuitenkin molemmat, että tällaiset ihmisiä täynnä olevat meluisat paikat eivät ole meitä varten. Kiva oli kerran kokea kunnon kesäfestarit, mutta ei tarvitse mennä uudestaan. Spotifysta voi kuunnella juuri niitä kappaleita, mitä haluaa, ja juuri sillä volyymilla, millä haluaa…



Toki ehdittiin Oulussa tehdä muutakin kuin heilua helteisessä Kuusisaaressa. Lauantaina aamupäivällä kurvattiin Nallikariin merenrantaa ihmettelemään. Mereltä lähestyneet ukkospilvet ropsauttivat pienen sadekuuron niskaan ja suuntasimme uimarannan sijaan Oulun keskustaa ihmettelemään. Kierrettiin tuomiokirkko, tori, rantamakasiinien käsityöliikkeet, kauppahalli ja poseerattiin Toripolliisin vieressä. Cafe Pihassa nautittiin gourmet-burgerit ja istuskeltiin hyvän aikaa varjosta nauttien ja ohikulkevia ihmisiä katsellen.


Koko Oulun reissun ihanimmat hetket vietettiin myöhään lauantai-iltana kymmenen jälkeen, kun Pariisin kevään keikan jälkeen emme enää jaksaneet jäädä kuuntelemaan Juha Tapiota ja Nylon Beatia vaan suuntasimme uudemman kerran Nallikariin katsomaan auringonlaskua. Hikisen ja aurinkoisen päivän jälkeen oli ihana pulahtaa lämpimään, mutta silti virkistävään meriveteen huuhtomaan päivän pölyt aaltoihin.


Sunnuntaina aamulla todettiin, että eiköhän se Oulu ollut tässä ja otettiin suunta takaisin poronhoitoalueelle.

P.S. Älkää luottako oululaisiin pesukonekauppiaisiin. Sen verran monta kertaa meille luvattu pesukone olikin myyty toiselle, että luovuimme toivosta löytää käytetty kone ja laitoimme uuden pyykkikoneen tilaukseen.


Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.

Kommentit