Ookko nää ollu Oulussa?
Häälahjaksi saatiin viime kesänä lippu.fi:n lahjakortti ja
kehotus käyttää se johonkin, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Posiolla ei yllättäen lahjakortille sopivia tapahtumia
ollut tarjolla ja Kuusamossakin varsin niukasti. Onneksi Oulusta löytyi
tapahtumia heinäkuun helleviikonloppujen ratoksi. Kumpikaan meistä ei yhteenlasketusta 56
vuoden iästä huolimatta ollut kertaakaan elämässään käynyt millään kesäfestareilla,
joten nyt oli sen aika. Ilosaarirock tai Kuopio Rock olisivat kiinnostaneet
enemmän, mutta maantieteellisestä sijainnista johtuen päädyttiin viime
viikonloppuna Ouluun Suomipop-festivaaleille.
Perjantaina työpäivän jälkeen ajettiin Google Mapsin
maisemareittejä pitkin Ouluun, jossa ehdimme parahiksi Apulannan keikalle. Perjantai-iltana
kuunneltiin myös Haloo Helsinkiä ja muutama ensimmäinen kappale comebackin tehneeltä
TikTakilta. Lauantain ohjelmassa taas oli Neljää ruusua, Abreuta, Yötä, Anna
Erikssonia ja Pariisin kevättä. Paras oli Apulanta, samoin Pariisin kevät uudempia
ja oudompia teknokappaleita lukuun ottamatta, myös Haloo Helsinki veti hyvän
keikan. Totesimme kuitenkin molemmat, että tällaiset ihmisiä täynnä olevat
meluisat paikat eivät ole meitä varten. Kiva oli kerran kokea kunnon
kesäfestarit, mutta ei tarvitse mennä uudestaan. Spotifysta voi kuunnella juuri
niitä kappaleita, mitä haluaa, ja juuri sillä volyymilla, millä haluaa…
Toki ehdittiin Oulussa tehdä muutakin kuin heilua
helteisessä Kuusisaaressa. Lauantaina aamupäivällä kurvattiin Nallikariin
merenrantaa ihmettelemään. Mereltä lähestyneet ukkospilvet ropsauttivat pienen
sadekuuron niskaan ja suuntasimme uimarannan sijaan Oulun keskustaa
ihmettelemään. Kierrettiin tuomiokirkko, tori, rantamakasiinien
käsityöliikkeet, kauppahalli ja poseerattiin Toripolliisin vieressä. Cafe
Pihassa nautittiin gourmet-burgerit ja istuskeltiin hyvän aikaa varjosta nauttien
ja ohikulkevia ihmisiä katsellen.
Koko Oulun reissun ihanimmat hetket vietettiin myöhään
lauantai-iltana kymmenen jälkeen, kun Pariisin kevään keikan jälkeen emme enää
jaksaneet jäädä kuuntelemaan Juha Tapiota ja Nylon Beatia vaan suuntasimme
uudemman kerran Nallikariin katsomaan auringonlaskua. Hikisen ja aurinkoisen
päivän jälkeen oli ihana pulahtaa lämpimään, mutta silti virkistävään
meriveteen huuhtomaan päivän pölyt aaltoihin.
Sunnuntaina aamulla todettiin, että eiköhän se Oulu ollut
tässä ja otettiin suunta takaisin poronhoitoalueelle.
P.S. Älkää luottako oululaisiin pesukonekauppiaisiin. Sen
verran monta kertaa meille luvattu pesukone olikin myyty toiselle, että luovuimme
toivosta löytää käytetty kone ja laitoimme uuden pyykkikoneen tilaukseen.
Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti