Makumatka Liechtensteiniin

Kun arpajaiset antoivat meille viime viikonlopun ruokamatkakohteeksi Liechtensteinin, mietimme hetken, että nyt voi mennä vaikeaksi. Mutta turha huoli se oli tällä internetin aikakaudella, ruokaohjeita löytyi kyllä yllin kyllin. Päädyimme valitsemaan valmiin menun täältä.

Liechtensteinilaisessa keittiössä on vaikutteita, yllätys-yllätys, naapurimaista Sveitsistä ja Itävallasta, mutta myös Ranskasta. Juusto on keskeinen osa ruokavaliota kuten myös muutkin maitotuotteet.

Pääruoka, Käsknöpfle, oli eurooppalainen versio amerikkalaisesta mac’n’cheesesta. Ravintoarvot siis kohtallaan – not, mutta tuolla juuston määrällä ei voinut tulla kuin hyvää. Tuorepastaa ei oltu myöskään koskaan aikaisemmin tehty, joten nyt tuli testattua sekin. Pastan teko jollain oikeilla pastavälineillä olisi voinut olla helpompaa ja siistimpää kuin taikinamössön lusikoiminen raastinraudan sisälle ja sen paineleminen karkeimman terän aukkojen läpi, mutta ihan oikean näköistä tavaraa tuollakin keinoin tuli ja tekemisen meininkiä siinä ainakin oli. Juustoina käytettiin sinileimaemmentalia, mustaleimaemmentalia ja Goudaa, mutta myös jokin Parmesan-tyyppinen juusto olisi varmasti käynyt hyvin.

Pastajuustomössön kanssa tarjoiltiin hieman eksoottisen kuuloisesti omenahilloa. Kiehautettiin se pastanteon lomassa puolalaisista omenoista ja hyvää tuli. Yhtään ei kaivannut lisättyä sokeria, kun kanelia laitettiin riittävästi, ja se sopi aivan hämmentävän hyvin yhteen suolaisen juustoisen pastaviritelmän kanssa. Jotenkin se pastassa oleva paistettu sipuli muodosti omenasoseen kanssa täydellisen makuparin.

Jälkiruokana oli kolmen kuninkaan kakku eli Dreikönigskuchen, joka tosin ei ole Liechtensteinin oma erikoisuus, vaan ilmeisesti koko saksankielisessä Euroopassa yleinen loppiaisherkku. Jujuna tässä Boston-kakkua muistuttavassa perinneleivonnaisessa on kätkeä yhden pullan sisään manteli, vähän kuin meidän joulupuuroon. Mantelin löytäjä saa sitten olla päivän kuninkaana tai kuningattarena. Kakku muistuttaa perinteistä pullataikinaa, mutta sekaan makua tuomaan laitetaan appelsiinin ja sitruunan kuorta sekä rusinoita ja pinta voidellaan vielä paiston jälkeen aprikoosihillolla. Kumpikaan meistä ei erityisemmin välitä peruspullasta, mutta tämä vei kielen mennessään. Yhteistuumin päätettiin, että tämä päätyy ensi joulun joulupöytään. Tai ainakin loppiaispöytään.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.