Lomasunnuntai

Ihan täysi lomapäivä oli tänäänkin, vaikka toinen meistä olikin puoleenpäivään asti töissä. Iltapäivällä keksittiin aika ex-tempore lähteä Pentik Kartanoa katsomaan, koska paikallislehdessä sanottiin, että siellä on jokin musiikki-iltapäivä. Kyllä tällä kylällä aika paljon tapahtuu nyt heinäkuussa ja siitä on otettava ilo irti, koska syys-maaliskuussa onkin varmasti sitten hiljaisempaa. Vielä emme edes paista niin kovasti silmään kylänraitilla, koska kesäposiolaisia kuhisee ympäriinsä todennäköisesti enemmän kuin alkuasukkaita. Kuulemma Posion väkiluku moninkertaistuu kesäisin mökkiläisten ansiosta ja sen kunniaksi tapahtumatarjontakin on aika runsasta.

Pentik Kartano on Anu ja Topi Pentikin kunnostama yli 150-vuotias entinen porotila Perä-Posiolla. Se toimii taidekotina, vierasateljeena sekä näyttely- ja tapahtumapaikkana. Kesäisin siellä palvelee myös kahvila ja kartanon alueella järjestetään myös erilaisia viikonloppukursseja mm. villiyrttien keräilystä ja keramiikan maalauksesta. Pihapiiriin kuuluu kolme rakennusta: päärakennus, galleria ja kahvila. Miljöö on mitä ihanin pienen järven rannassa. Me molemmat ihastuimme niin pihapiiriin kuin vanhoihin kauniisiin hirsirakennuksiin. Galleria- ja kahvilarakennukset on siirretty vasta myöhemmin 2010-luvulla Pentikien aikana tontille Kuusamosta. Kartano on nyt kolmatta kesää yleisölle avoinna.

Näyttelytkin galleriassa olivat kummankin mieleen. Esillä oli mm. Anu Pentikin hauskoja keramiikkalintuja ja maalattuja keramiikkatauluja sekä tämän tyttärentyttären maalaamia ihanan värikkäitä ja pirteitä tauluja. Vähän aikaa istuskeltiin pihalla kuuntelemassa siellä soittavan bändin esiintymistä. Ihana kesälomafiilis. 

Lisää Pentik Kartanosta täältä.

Koska aurinko paistoi niin ihanasti vielä alkuillastakin, ei raaskittu jäädä kotiin möllöttämään, joten otettiin suunta kohti Livojärveä, Lapin rivieraa. Se on kirkasvetinen suurehko järvi Posion kylältä hieman etelään ja sen rannalla on näin kesäkuumalla suosittu uimapaikka. Myös kesäaikaan auki oleva kotakahvila löytyy ja sieltä ehdittiin juuri sopivasti ennen sulkemisaikaa ostaa vielä makoisat letut vadelmahillon kera. Myös paikallisten yrittäjien tuotteita on kaupan. Ihmisiä kuhiseva uimaranta ei kuitenkaan houkutellut mahdottoman paljon, joten otimme suunnaksi viereisen Hirsiniemen ja sen retkeilypolut.

Soratie varsinaiselle reitin lähtöpaikalle oli sen verran huonossa kunnossa, että pikku-Golfillamme emme uskaltautuneet aivan perille asti, vaan kävelimme muutaman ylimääräisen kilometrin metsäautotietä polun lähtöpisteeseen. Tulipaikkoja ja laavuja näytti tuolla Livojärveen kurottavalla niemellä olevan enemmän kuin yhden päivän tarpeiksi. 

Tallustelimme sopivalta tuntuvan matkan ja pulahdimme sitten ihan privaattihiekkarannalta uimaan. Ranta oli hyvin hitaasti syvenevää, ja liki sata metriä sai kahlata ennen kuin pääsi uintisyvyyteen. Rannassa matalassa vedessä vesi oli oikein mukavan lämmintä, syvemmällä ymmärrettäväsi viileämpää, suunnilleen sellaista kuin Lapin uimavesien voisi olettaakin olevan. Eväänä oli vielä eiliseltä yli jäänyttä harissa-kakkua. 

Ei ole lomafiilis riippuvainen edes siitä, onko lomalla vai ei. Tämä viikonloppu tuntui huomattavasti enemmän lomalta kuin viimeinen oikea lomaviikko muuttolaatikoita pakatessa. Tehdään näitä lisää.

Lappilaiset paikannimet joskus naurattavat

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.