Läskipyöräilyä ja lavatansseja

Tänään on ensimmäinen sadepäivä koko tänä kolmena viikkona, mitä olemme Posiolla viettäneet. Mukavan virkistävää ja oiva tilaisuus koettaa saada kämppä jäähtymään tehokkaalla läpivedolla. Hyttysiä täällä on niin vähän, että ihan rauhassa voi ovet levällään olla.

Nopeasti on kolme viikkoa vierähtänyt ja töiden lisäksi on ehditty puuhailla tälläkin viikolla iltaisin vaikka mitä. Keskiviikkoilta vietettiin taas jo tutuksi tulleella Hirsiniemellä Livojärven rannalla, mutta tällä kertaa meillä oli pyörät mukana ja huristelimme koko niemen päähän ja takaisin ja matkan varrella kävimme katsastamassa kaikki niemeltä löytyvät laavut ja tulipaikat. Matkaa tuli fättäreillä yli 22 kilometriä, joskin polku oli melkein koko matkan maastokelpoiselle autollekin sopivaa, joten mistään varsinaisesta maastopyöräilystä ei kyllä voinut puhua.

Reitin varrelta löytyi siis kolme laavua, kaikki Livojärven puoleisella etelärannalla. Kaikilla oli hyvin puuta, mutta toki nyt metsäpalovaroituksen aikaan nuotiomakkaroilla olisi saanut poltettua koko niemen. Aivan niemen päässä oli karttaan merkitty kota, mutta oikeasti mitään kunnon taukokotaa ei ollut, vaan tulipaikka oli taivasalla ja kahdesta pienestä lapinkodan näköisestä rakennelmasta löytyi vain puuvaja ja huussi. Perimmäisenä niemellä oli Villin Pohjolan varaustupa upealla paikalla ja vastarakennetulla terassilla. Kodan luota poimittiin kotiin viemisiksi puolisen litraa mustikkaa. On se sormin poimiminen vaan tuskaisen hidasta.

Paluumatkalla pysähdyttiin jo kolmannen kerran ”omalle” rannallemme uimaan ja syömään eväitä. Oli taas uskomattoman hieno ilta ja kristallinkirkas vesi jo kolmen viikon helteistä lämmennyt aivan linnunmaidoksi.

Toinen hieno ilta vietettiin eilen vähän erilaisissa aktiviteeteissa. Lavatansseihin on ollut tarkoitus mennä siitä asti, kun syksyllä 2014 ensimmäisen kerran kävimme tanssikurssilla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja niinpä nyt neljä vuotta myöhemmin lopultakin vedimme kauluspaidan ja kesämekon ylle ja suuntasimme elämämme ensimmäistä kertaa kesätansseihin. Ne pyörähdeltiin Sirniön kisapirtillä muutaman kymmentä kilometria Posion keskustasta etelään. Paikka ei ollut mikään varsinainen tanssilava, vaan ennemminkin vanhan ajan seurantalo, mutta kyllä siellä kunnon lavatunnelmaan pääsi. 

Kahdeksan aikaan karkeloiden alkaessa tanssilava oli vielä melko tyhjä ja näytti siltä, että osallistujien keski-ikä oli ainakin 40 vuotta meitä vanhempi. Vähitellen porukkaa alkoi ilmaantua paikalle ja parhaimmillaan tanssin pyörteissä oli varmaankin melkein 50 paria, enempää ei lattialle juuri olisi mahtunutkaan ilman suurempaa kolarointia. Paria poikkeusta lukuun ottamatta olimme silti ylivoimaisesti paikan nuorimmasta päästä.

Mikä tapahtumasta teki erityisen mukavan, oli se, että iso joukko suomalaisia juhli ja piti hauskaa yhdessä, eikä paikalla ollut yhtään häiriköivää känniläistä eikä kukaan tuntunut kaipaavan oluttelttaa. Myyntikojusta sai sen sijaan ostaa makkaraa, lihapiirakoita, erilaisia kahvileipiä ja tietysti kahvia. Valssin, tangon, foksin ja fuskun pyörteissä (humppaa emme osaa) vietimme koko illan yhteentoista asti. 

Paluumatkalla Posiolle pysähdyimme pulahtamaan Livojärveen ilta-auringon jo tipahdettua horisontin taakse.

P.S. Kattomme alla asuu myös Posion pitäjänmestari, tutut tietävät kyllä lajin. Ja oli osallistujiakin enemmän kuin yksi (eli kaksi).

P.P.S. Oma pesukone on kiva.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.