Kotiseutu tutuksi

Ensimmäinen viikko posiolaisina on vierähtänyt rattoisasti. Päivät töissä ja illat juoksennellen tai pyöräillen ympäri kylää. Käytiinpä tiistaina jo tarkastamassa lakkatilanne (tai täälläpäin taidetaan puhua hillasta) ja kastamassa lenkkarit muutamaan lähiseudun suohon suunnistuksen iltarastien parissa. Vielä ei ole lakka eikä mustikka kypsää. Torilta sen sijaan saa kotoisasti Suonenjoen mansikkaa.

Perjantaina työviikon päätteeksi lähdimme sivistämään itseämme Posion kotiseutumuseoon. Se oli kaunis vanha hirsitalo, jonne oli koottu kaikenlaista vanhaa tavaraa suutarin välineistä kangaspuihin ja vanhoihin keittiövälineisiin. Oikein tunnelmallinen paikka kuljeskella ympäriinsä ja tutustua opastaulujen kautta mm. pettuleivän valmistukseen.

Paluumatkalla kylälle juutuimme hetkeksi paikalliseen liikenneruuhkaan: noin viitisenkymmentä poroa oli päättänyt asettua tielle, eikä niillä näyttänyt olevan kiire auton edeltä minnekään. Poronlönköttelyvauhtia köröteltiin vähän matkaa tokan keskellä ennen kuin sarvipäät suvaitsivat siirtyä metsän puolelle.

Lauantaina jatkettiin kulttuuriviikonloppua käymällä Posion ehkä tärkeimmällä vetonaulalla Pentik-mäellä. Pentikin tehtaanmyymälän ja kahvilan lisäksi sieltä löytyi myös koko joukko erilaisia museoita. Muistoja maalta -näyttely muistutti hieman eilistä kotiseutumuseota, mutta esitteli ehkä hieman tuoreempaa esineistöä. Sitten oli vielä Vanhaa keramiikkaa -näyttely (savikuppeja vierekkäin, ei ainakaan äkkivilkaisulla kovinkaan erityinen), Kansainvälinen kahvikuppimuseo ja Pentik Kotimuseo. Tehtaanmyymälästä voi tehdä edullisiakin löytöjä poisto- tai kakkoslaatutuotteiden seasta.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.