Piippukallio


Ulkoiluviikonloppu jatkui vielä sunnuntaillekin. Aamulla käytiin katsastamassa lintutilanne Kuoppavaaralla (nolla, ihan vain tiedoksi) ja polttamassa aamupäivänuotiot. Iltapäivällä taas lähdettiin käymään uudemman kerran Korouomalla. Tällä kertaa kohteena oli kanjonin toisella laidalla kohoava Piippukallio ja siellä sijaitseva laavu. Sää oli hieman vaihteleva, välillä ropsahteli muutama pisara vettä ja välillä taas pilvien takaa tuli esiin kirkas auringonpaiste, joka valaisi kanjonin ruskan kellastamat lehtipuut upeaan loistoon. Liekö sääennusteen sadekuurot syynä, mutta ulkoilijoita tuli vastaan melko vähän ja laavullakin saimme istuskella ihan kaksistaan. Nuotio tosin loimotti iloisena meidän tullessa perille, joten aika hiljattain oli joku vasta poistunut paikalta.


Piippukallion laavu oli yksi upeimmista laavuista, missä on tullut käytyä. Eikä vähiten sitä ympäröivien maisemien vuoksi. Jos yhtä retkikohdetta Posiolla pitäisi suositella muualta tulevalle, niin se olisi tämä.


Paluumatkalla pysähdyimme vielä kuvaamaan näköalapaikalta rotkolaakson väriloistoa. Edellisen päivän myrskytuuli ei ollut vielä täällä puhaltanut kaikkia lehtiä maahan. Muualla Posiolla ruska alkaa jo olla hiipumaan päin.


Lähellä parkkipaikkaa on myös kuvauksellinen vesiputous, kuin suoraan jostain Taru Sormusten Herran Rivendellistä.


Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.



Kommentit