Piippukallio
Ulkoiluviikonloppu jatkui vielä sunnuntaillekin. Aamulla käytiin
katsastamassa lintutilanne Kuoppavaaralla (nolla, ihan vain tiedoksi) ja
polttamassa aamupäivänuotiot. Iltapäivällä taas lähdettiin käymään uudemman
kerran Korouomalla. Tällä kertaa kohteena oli kanjonin toisella laidalla
kohoava Piippukallio ja siellä sijaitseva laavu. Sää oli hieman vaihteleva,
välillä ropsahteli muutama pisara vettä ja välillä taas pilvien takaa tuli esiin
kirkas auringonpaiste, joka valaisi kanjonin ruskan kellastamat lehtipuut
upeaan loistoon. Liekö sääennusteen sadekuurot syynä, mutta ulkoilijoita tuli
vastaan melko vähän ja laavullakin saimme istuskella ihan kaksistaan. Nuotio
tosin loimotti iloisena meidän tullessa perille, joten aika hiljattain oli joku
vasta poistunut paikalta.
Piippukallion laavu oli yksi upeimmista laavuista, missä on
tullut käytyä. Eikä vähiten sitä ympäröivien maisemien vuoksi. Jos yhtä retkikohdetta Posiolla pitäisi suositella muualta tulevalle, niin se olisi tämä.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä kuvaamaan näköalapaikalta
rotkolaakson väriloistoa. Edellisen päivän myrskytuuli ei ollut vielä täällä puhaltanut kaikkia lehtiä maahan. Muualla Posiolla ruska alkaa jo olla hiipumaan päin.
Lähellä parkkipaikkaa on myös kuvauksellinen vesiputous,
kuin suoraan jostain Taru Sormusten Herran Rivendellistä.
Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti