Läskipyöräilyä ja lavatansseja
Tänään on ensimmäinen sadepäivä koko tänä kolmena viikkona,
mitä olemme Posiolla viettäneet. Mukavan virkistävää ja oiva tilaisuus koettaa
saada kämppä jäähtymään tehokkaalla läpivedolla. Hyttysiä täällä on niin vähän,
että ihan rauhassa voi ovet levällään olla.
Nopeasti on kolme viikkoa vierähtänyt ja töiden lisäksi on
ehditty puuhailla tälläkin viikolla iltaisin vaikka mitä. Keskiviikkoilta
vietettiin taas jo tutuksi tulleella Hirsiniemellä Livojärven rannalla, mutta
tällä kertaa meillä oli pyörät mukana ja huristelimme koko niemen päähän ja
takaisin ja matkan varrella kävimme katsastamassa kaikki niemeltä löytyvät
laavut ja tulipaikat. Matkaa tuli fättäreillä yli 22 kilometriä, joskin polku
oli melkein koko matkan maastokelpoiselle autollekin sopivaa, joten mistään
varsinaisesta maastopyöräilystä ei kyllä voinut puhua.
Reitin varrelta löytyi siis kolme laavua, kaikki Livojärven
puoleisella etelärannalla. Kaikilla oli hyvin puuta, mutta toki nyt
metsäpalovaroituksen aikaan nuotiomakkaroilla olisi saanut poltettua koko
niemen. Aivan niemen päässä oli karttaan merkitty kota, mutta oikeasti mitään kunnon
taukokotaa ei ollut, vaan tulipaikka oli taivasalla ja kahdesta pienestä
lapinkodan näköisestä rakennelmasta löytyi vain puuvaja ja huussi. Perimmäisenä
niemellä oli Villin Pohjolan varaustupa upealla paikalla ja vastarakennetulla terassilla.
Kodan luota poimittiin kotiin viemisiksi puolisen litraa mustikkaa. On se sormin
poimiminen vaan tuskaisen hidasta.
Paluumatkalla pysähdyttiin jo kolmannen kerran ”omalle”
rannallemme uimaan ja syömään eväitä. Oli taas uskomattoman hieno ilta ja kristallinkirkas
vesi jo kolmen viikon helteistä lämmennyt aivan linnunmaidoksi.
Toinen hieno ilta vietettiin eilen vähän erilaisissa
aktiviteeteissa. Lavatansseihin on ollut tarkoitus mennä siitä asti, kun syksyllä
2014 ensimmäisen kerran kävimme tanssikurssilla. Parempi myöhään kuin ei
milloinkaan ja niinpä nyt neljä vuotta myöhemmin lopultakin vedimme
kauluspaidan ja kesämekon ylle ja suuntasimme elämämme ensimmäistä kertaa
kesätansseihin. Ne pyörähdeltiin Sirniön kisapirtillä muutaman kymmentä
kilometria Posion keskustasta etelään. Paikka ei ollut mikään varsinainen
tanssilava, vaan ennemminkin vanhan ajan seurantalo, mutta kyllä siellä kunnon
lavatunnelmaan pääsi.
Kahdeksan aikaan karkeloiden alkaessa tanssilava oli
vielä melko tyhjä ja näytti siltä, että osallistujien keski-ikä oli ainakin 40 vuotta
meitä vanhempi. Vähitellen porukkaa alkoi ilmaantua paikalle ja parhaimmillaan
tanssin pyörteissä oli varmaankin melkein 50 paria, enempää ei lattialle juuri
olisi mahtunutkaan ilman suurempaa kolarointia. Paria poikkeusta lukuun ottamatta
olimme silti ylivoimaisesti paikan nuorimmasta päästä.
Mikä tapahtumasta teki erityisen mukavan, oli se, että iso
joukko suomalaisia juhli ja piti hauskaa yhdessä, eikä paikalla ollut yhtään häiriköivää
känniläistä eikä kukaan tuntunut kaipaavan oluttelttaa. Myyntikojusta sai sen sijaan
ostaa makkaraa, lihapiirakoita, erilaisia kahvileipiä ja tietysti kahvia.
Valssin, tangon, foksin ja fuskun pyörteissä (humppaa emme osaa) vietimme koko
illan yhteentoista asti.
Paluumatkalla Posiolle pysähdyimme pulahtamaan
Livojärveen ilta-auringon jo tipahdettua horisontin taakse.
P.S. Kattomme alla asuu myös Posion pitäjänmestari, tutut
tietävät kyllä lajin. Ja oli osallistujiakin enemmän kuin yksi (eli kaksi).
P.P.S. Oma pesukone on kiva.
Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti